Alakerta | Suvi Peltola / suvi.peltola@koillissanomat.fi
Viimeistään kännykkäkamerat sen tekivät. Tai ehkä jo digipokkarit. Niiden ansiosta kuvaamisesta tuli matti- ja maijameikäläisten hupia, johon kaikilla tuntuu olevan rahaa ja taitoa.
Paitsi että ei ole. Nimittäin taitoa.
Työssäni toimittajana olen oppinut arvostamaan valokuvan ammattilaisia. Jos itsellä sattuu olemaan huono päivä eivätkä rahkeet riitä erityisen terävään tekstiin, valokuvaajamme ottama laadukas kuva voi pelastaa tilanteen.
Hyvälle lehtikuvalle on epäilemättä olemassa jokin valokuva-alan sisällä yleisesti hyväksytty määritelmä. En jaksa googlata sitä. Omasta mielestäni hyvä lehtikuva on asiayhteyteen sopiva mutta yllättävä, oleellisen kertova mutta samalla siihen jotakin uutta tuova, huomiota herättävä mutta toisaalta huomion tekstiin ohjaava.
Vain harvojen taidot riittävät sellaisen ottamiseen.
Ammatikseen valokuvaavien joukko ei tietenkään lopu lehtikuvaajiin. Täkäläisille tuttuja valokuvauksen eri osa-alueiden edustajia ovat esimerkiksi esikoisromaanillaan hurmanneen kuusamolaislähtöisen opettajan vanhemmat, jotka pyörittivät vuosikymmeniä omaa valokuvaamoa, sekä omaa nimeään kantavaa luontokuvakeskusta isännöivä luontokuvaaja.
Kannattaa muuten vierailla joskus luontokuvanäyttelyssä. Niissä todella tajuaa, kuinka uskomattomia kuvia luonnon kuvaamiseen vihkiytyneet osaavat ottaa.
Ei saa samanlaisia kännykällä.
Kuten olen tainnut tehdä selväksi, arvostan ammattikuvaajien työtä ja työn tuloksia. Mielestäni on olemassa tilanteita ja tilaisuuksia, joiden ikuistaminen pelkästään jonkun kuvaamisesta mitään ymmärtämättömän kännykameralla ei yksinkertaisesti riitä.
Toisaalta ylistykseni ammattivalokuvaajia kohtaan ei vähennä meidän muiden, omaksi iloksemme kameralla räpsivien arvoa. Siinä missä ammattilaisten kuvista pääsee nauttimaan esimerkiksi tilaamalla lehteä tai käymällä näyttelyssä, omista otoksista voi iloita kotona. Itse kaivoin vanhat albumit esille viime viikonloppuna ja löysin helmiä. Valokuvauksellisesti kuvat toki olivat kuraa, mutta ne herättivät tunteita.
Innostuin lopulta kuvistani niin, että kävin teettämässä niistä melkein puolen sataa kopiota. Kohta ripustan seinäni täyteen huonolaatuisia, mutta minulle rakkaita hetkiä.
Saa matkia.
Suvi Peltola
suvi.peltola@koillissanomat.fi