Nykymaailman menoa seuratessa alkaa yhä enemmän vaikuttaa siltä, että fanaattisuus kasvattaa kovasti suosiotaan ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Niin kiihkeästi taistellaan oman asian puolesta, että ollaan valmiita vaikka lynkkaamaan toista mieltä asioista olevat.
Hyvänä esimerkkinä kiihkoilusta käy viime aikoina isoihin otsikoihin noussut väittely eri ruokavalioista ja niiden terveellisyydestä. Tällä hetkellä ankarinta taistelua käydään hiilihydraatteja välttelevien karppaajien ja niin sanottuja virallisia ravintosuosituksia määrittelevien tahojen välillä.
Virallisen tahon eli käytännössä THL:n edustajat tuomitsevat täysin vähähiilihydraattisen ruokavalion. Jotkut professorit väittävät jopa, että kuolema korjaa 3-5 vuoden kuluessa keski-ikäisen miehen, joka erehtyy karppaamaan.
Suuresti minua hämmästyttää virallisen tahon ehdottomuus ja yksisilmäisyys. He ovat kannassaan niin jyrkkiä, etteivät halua nähdä mitään hyvää vaihtoehtoisessa ruokavaliossa. Heidän laatimansa ravintosuositukset ovat jumalan sana, jota ei saa kyseenalaistaa.
Kuitenkin lähes poikkeuksetta karppaamisen tielle lähteneet ihmiset ovat todenneet, että oma elämänlaatu on parantunut monella tavalla ruokavalion muutoksen myötä. Siitä ei kuitenkaan virallinen taho perusta, vaan se vaatii tieteellistä näyttöä, jota ei kuulemma ole.
Minusta paras tieteellinen näyttö on se, miltä ihmisestä itsestä tuntuu. Minua eivät kiinnosta laboratorioissa hiirillä tai rotilla tehdyt pitkäaikaistutkimukset, vaan ainoastaan se, millainen olo itsellä on tässä ja nyt.
Ja sitä toisen puolen tieteellistä näyttöä näkee joka päivä markettien kassajonoissa, kun kymmeniä kiloja ylipainoiset nuoret kantavat kainaloissaan litrakaupalla limsoja ja sipsejä, jotka sisältävät mammuttimaisia määriä hiilihydraatteja.
Ja tämä rankka yksisilmäisyys ulottuu monille muillekin elämänaloille. Näennäisesti eletään muka demokratiassa ja sananvapaudessa, mutta todellisuudessa toisinajattelijoita ei suvaita.
Minun ymmärrykseeni ei esimerkiksi sovi sellainen, että kansanedustajalle tulee päivittäin tappouhkauksia, koska hän ajattelee eri tavalla jonkun vähemmistön asioista kuin valtavirta.
Käsitykseni mukaan tappouhkaus on aina vakava rikos huolimatta siitä, kehen se kohdistetaan.
Kovin kummallista on se, että virkavalta ei korvaansa lotkauta, kun uhkauksen kohteena on tietyn puolueen edustaja. Jonkun toisen puolueen edustajien saamat tappouhkaukset viedään kyllä aina tuomiolle asti.
Kreikkalaisessa mytologiassa Homeroksen sankarihahmo Odysseus puhkaisi yksisilmäisen julman jättiläisen eli kykloopin silmän pelastaakseen miehensä. Saman voisi tehdä nykymaailmassa noin kuvainnollisesti.