Alakerta | Anni Hyypiö / toimitus@koillissanomat.fi
Asuessani Posiolla nuoruusvuoteni elin vuosikaudet siinä käsityksessä, että paikkakunnalla ei tapahdu yhtikäs mitään.
Posio vaikutti murrosikäisen mielessä mitä pimeimmältä periferialta. Jos kaipasi oikeaa elämää ja todellista elämänmenoa, piti lähteä vähintään Rovaniemelle, ja mieluummin Ouluun asti.
Ympäryskunnistakaan ei oikeaa elämisen makua etsivälle nuorelle ollut apua: Kuusamolle tuhahdeltiin, ja Taivalkoskelle suorastaan irvisteltiin.
Työskenneltyäni kesän ajan paikallislehden toimittajana olen huomannut nämä arviot vähintäänkin hätäillyiksi. Tästä selkein todiste on käsissäsi pitelemäsi lehti.
Jos viisipäiväinen paikallislehti saa sivunsa säännöllisesti täyteen, on jotain jo pakko tapahtua.
On totta, että Koillismaan alueen tapahtumista raportoidessa on uutiskynnys toisinaan jo hätkähdyttävän matala. Toisinaan uutinen tehdään koillismaalaisesta kissasta, hyvänä uutispäivänä kissasta joutsenen selässä. Entinen toimittajakollegani jopa muisteli taannoin uutisoineensa kuopasta koillismaalaisessa maassa.
Uutiskynnyksen mataluus ei tarkoita sitä, etteivätkö käsitellyt aiheet olisi paikalliselle lukijakunnalle tärkeitä.
Huolimatta työskentelypaikkakunnasta on journalistisessa työssä aina tärkeää seurata sitä, mistä kylillä oikeastaan puhutaan. Teki työtään sitten Helsingissä tai Nuorgamissa, kiinnostavien juttujen tuottamiseksi täytyy tietää, mistä aamukahvipöydissä ja työpaikan taukohuoneissa tänään taas puhutaan.
Harmikseni en vielä tänäkään kesänä uskaltanut liittyä paikallisen huoltoaseman pyöreän pöydän keskustelurinkiin. Epäilen nimittäin parhaiden juttuideoiden muhivan tuossa paikallistason parlamentissa.
Juttuideoiden tuottamisessa on sosiaalinen media ojentanut auttavan kätensä. Facebookin paikallísryhmät kertovat varsin suorin sanoin, mikä kunnassa ja sen toiminnassa mättää. Myös perinteisempien lukijan palstojen ja tekstiviestikannanottojen seuraaminen on edelleen elintärkeää. Näiden virtuaalisten mehiläispesien perkaaminen vaatii kuitenkin toimittajalta äärimmäistä tarkkuutta ja hienotunteisuutta.
Jos kovasti puhututtavaan aiheeseen on tartuttu väärältä näkökulmalta, palaute on välitöntä ja runsasta. Jälkipuheet toimittajan tarkoitusperistä, puoluetaustasta ja ylipäänsä kyvykkyydestä hoitaa tehtäviään voivat jatkua vuolaina aina seuraavaan jymyjuttuun saakka. Tulevaisuus näyttääkin koillismaalaisen keskustelukulttuurin suhteen kiinnostavalta, sillä epävarma taloustilanne yhdistettynä väkikatoon tuo mukanaan mittavia myllerryksiä. Lähiaikoina paikkakunnilla puhututtavat ainakin koulu-uudistukset, kaivoshankkeet ja mahdolliset kuntaliitokset.
Jätän toimittajanpestini nyt luottavaisin mielin. Kylillä puhutaan varmasti myös tulevaisuudessa, ja aiheesta raportoi ensimmäisenä paikallislehti.
Anni Hyypiö