Kuvitellaanpa, että taivalkoskelaisen Sallin, 79 vuotta, on päästävä pikaisesti laboratoriokokeeseen. Oman terveyskeskuksen laboratoriopäivä on vasta kahden päivän päästä torstaina.
Alli lähtee laboratoriokokeeseen Kuusamoon. Se miksi Salli valitsee Kuusamon Pudasjärven sijaan, ei kuulu kenellekään. Kerrottakoon kuitenkin tässä, että Salli aikoo samalla reissulla käydä ostamassa jo vihdoinkin ne uudet rintaliivit tutusta kaupasta ja kahvitella tyttären luona.
Laboratoriotulokset tupsahtavat Sallia hoitaneen lääkärin pöydälle iltapäivällä, Sallilla on uudet liivit, mummu on ollut kylässä ja hoitosuhde jatkuu.
Suomessa väännetään sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisesta toista hallituskautta.
Salli ei jaksa uskoa, että tulevaisuudessa pääsee enää ollenkaan laboratoriokokeisiin. Naapurin Marttakin pelkää, että vievät koko päivystyksen.
Sen sijaan, että rouvat odottaisivat iloisina valinnanvapauden lisääntymistä, he pelkäävät jo nykyisten palveluiden puolesta. Osattomuuden tunteella ei pitänyt olla roolia sote-uudistuksessa, jossa nimenomaan oli kai tarkoitus määritellä mitkä palvelut esimerkiksi diabetesta sairastavalle Sallille kuuluvat ja antaa hänelle vapaus valita mistä hän palvelut hakee. Ei meidän sallien tarvitse sitä murehtia kuka sen palvelun on järjestänyt.
Sen sijaan, että valtiovalta vihdoin määrittelisi mitä palveluita kenellekin kuuluu ja päästäisi palveluiden tuottajat miettimään miten ne järjestetään kannattavasti, sotessa näyttää olevan kysymys siitä millaisiin poliittisiin valtasuhteisiin milläkin aluerajoilla päädytään.
Sellainen ei voisi Sallia vähempää kiinnostaa. Kun sote uudistus on tehty, Salli ei huomaa palvelun järjestäjien rajoja vaan liukuu sujuvasti palvelusta toiseen välittämättä varsinkaan valtasuhteista tuo taivaallista. Jos hän turvallisin mielin saa ajatella, että hänelle tarjotaan ja hän saa kaikki ne palvelut, jotka muutkin diabeetikot tässä maassa, sote-uudistus on onnistunut. Nyt ei näytä yhtään siltä, että näin pääsee käymään.
Onneksi maakuntahallinnolta meni hermot ja se kehittää omaa palveluiden järjestämismallia Pohjois-Pohjanmaalle. Hankkeen nimi on Popsteri. Oikeasti sen kirjoitusasu on toisenlainen, mutta minusta Popsteri kuulostaa kivemmalta. Se on kuin levyautomaatti, jossa kaikille on sama tarjonta, mutta valintoja saa tehdä itse, ja taksakin on sama kaikille.
Riina Puurunen