En ole lääkäri, sanon heti lähtöön. Pelkkä omien ja muiden sairastelun ja tervehtymisen sivustaseuraaja.
Luin eräästä tiedelehdestä, että lääkärin piikki parantaa varmemmin kuin sama annos sairaanhoitajan antamana. Ja jos lääkärillä on valkoinen takki, se hoitaa nopeammin kuin muun värinen takki.
Pienet, kapselipillerit tehoavat uskottavammin kuin keskikokoiset. Lääkärin näkeminen tarpeeksi usein tuo potilaalle varmuuden, että häntä hoidetaan. Ja se varmuushan se juuri parantaa.
Joskus, kun väsyttää ja maailma on murjonut keskivertoa kauheammin, tulee haaveiltua erityisestä autuaallisesta olosta, että saisi täysin raukkana kellahtaa varmoihin käsiin hoidettavaksi. Vaipua vauva-aikojen turvallisuuteen, melkein voisi pissiä, röyhtäillä ja kakkiakin toisen syliin. Ja suuri ihminen pesisi tyynesti ja vaihtaisi kuiviin.
Lääkärille mennessä saattaa sydänalassa sykkiä tuo pieni väkevä toive päästä suuren mestarin kaikkiparantavaan hoitoon. Hän tietää, hän osaa ja tekee meikämaijasta ja -matista taas nuoren ja terveen.
Surkeaako vai mitä, mutta eräs suureksi lääkärimestariksi kypsyvä uskoutui minulle kerran ja sanoi, että hänen uskonsa lääketieteeseen on horjunut, mitä kauemmin hän on sitä päähänsä päntännyt.
Tilastotiedettä se kuulemma on ja todennäköisyyksiä. Sieltä sitten arvotaan kullekin raukalle todennäköisin ja vähiten sivuoireita aiheuttava antibiootti. Valhe, emävalhe, tilasto.
Uskon varassa siinä ollaan – onneksi suurin osa ihmisistä uskoo lääketieteeseen. Se helpottaa työtä, tuleva mestari sanoi.
Jos ystäväni kertoma huimasikin minua, niin totuuden pakottamana sanon, että ei tuon nuoren usko terveyteen ja elämään ollut lääketieteen opinnoissa mihinkään kaikonnut. Vain suhteellisuudentajua oli kertynyt. Ja uskoa ihmisen omiin mahdollisuuksiin tervehtyä.
Tänä kesänä olen tutustunut yrttilääkintään. Yrttikirjoituksia tehdessä olen miettinyt, uskoako kaikkea, mitä opaskirjat ja yrtti-intoilijat yrttien parantavista voimista vakuuttavat. Lähtee maksavaivat, kihti, syövät ja verenpaineet.
Sen olen kyllä huomannut, että yrttiparantaminen on romanttisempaa. Virallisesta koululääketieteestä apua hakeva joutuu käymään kitkeränhajuisissa, kolkoissa loisteputkisairaaloissa.
Yrttejä kerätessä aurinko valaisee, tuoksut on ihania ja kaunis tai vielä kauniimpi maisema vapaasti valittavissa. Luulen siis, että yrtit ovat hyvä vaihtoehto sopivasti ja kevyemmin sairaalle. Vakaviin tapauksiin pätevyyteni ei riitä.
Jotkut uskovat myös, että ruoassa on parantavia mahdollisuuksia. Olet mitä syöt. Raakaruokaa, kasvisruokaa, karppausruokaa. Ruoan suhteen en ole ollut sivustaseuraaja. Se on hyvää.