Kun kiipeää Rukan juurelta Saaruan kukkuloille, saa ihailla maisemia kahden erilaisen maailman välissä.
Rukalta kesävaeltajan silmiin osuvat nurmesta vihertävät laskettelurinteet, joiden välissä kasvaa kuusikkokaistaleita. Taivasta vasten piirtyy kolme silhuettia, joista keskimmäisenä salaperäinen möhkäle, Rukan tutka-asema. Sen uumeniin ei ole tavallisella rinkankantajalla mitään pääsyä, eikä puolustusvoimat liiemmin hiisku, mitä aidatun alueen sisällä sijaitsevan oven taakse kätkeytyy.
Tutka-asemasta oikealle siintää Rukan suurmäen torni. Ihmisen pystyttämien rakennelmien kokonaisuuden täydentää radiomasto, joka työntyy kuin parsinneula kohti sinitaivasta.
Kun tälle kääntää selkänsä, eteen avautuu polku toiseen maailmaan. Kiperiä laskuja ja nousuja Saaruan kukkuloilla, Valtavaaran lammen sivuitse, ja kun hikeä on tarpeeksi norona valunut, on satunnainen kesävaeltaja kivunnut Valtavaaran laelle.
Huipulla vain palovartijan tuulenpieksämä maja muistuttaa ihmisen läsnäolosta. Se nököttää harmaan kallion päällä kuin mikäkin velhon asumus. Idässä nousee autereen keskeltä suuri Nuorunen, lännessä kimmeltää Kitkajärvi.
Valtavaaran laella ei heinäkuun lopun aurinkoisena päivänä tarvitse yksin maisemia ihailla. Palovartijan maja on kuin Baabelin torni. Mökin vieraskirjaa selatessa huomaa, että paikalla on vieraillut ihmisiä ympäri maailmaa. Nytkin kaikuu kieli, jota hollanniksi arvailemme.
Valtavaaran kivisille kallioilta ei tulisijaa, eikä kahvittelupaikkaa löydy, jos ei halua jäädä majaan kamiinan ääreen. Taukopaikka löytyy, kun laskeutuu polkua kolmisensataa metriä alemmas. Sieltä, tunturikoivikon katveesta löytyy kota, jossa tulistella.
Jos Valtavaaran päiväreitin ensimmäinen puolisko on kiverää nousua ja laskua vaivaiskoivujen kansoittamilla kallioilla, niin kahvittelujen jälkeen on tyventä tiedossa. Polku laskeutuu hiljalleen alaspäin varjoisassa kuusikossa.
Lähelle on joskus vaikea päästä, koska hyvät asiat ovat aivan oman nenän juuressa, eikä tule lähdettyä. Pääseehän tuonne huomenna, ensi viikonloppuna tai ensi vuonna, ajattelee kuusamolainen.
Kai tämä on itselläkin syynä, että luonto-Kuusamoon on tullut tutustuttua paremmin vasta iän karttuessa.
Valtavaaran luontopolku (8 km) tulla tupsahtaa kuin huomaamatta takaisin sivistyksen piiriin.
Ruka ja Valtavaara ovat kuin aviopari, jotka vastakohtina täydentävät toisiaan. Ilman toistansa Kuusamo ei olisi nykyisensä matkailupitäjä.
Tarpeellisia molemmat.