Saksalaismummo Susanne Hensse pyöräili tänä kesänä Posion kautta Lappiin. Jo 81 vuotta täyttänyt teräsmummo vietti lähes kolme kuukautta kestäneellä, 3300 kilometriä pitkällä pyöräretkellään kaksi yötä Lomakeskus Himmerkissä Posiolla.
Sisukas saksalaismummo oli ilmestynyt juhannuksen kynnyksellä Lomakeskus Himmerkin pihalle. Mummopyörällä liikkeellä ollut pirteä vanhus oli ollut rättiväsynyt.
Himmerkin yrittäjäpariskunta Helvi ja Reijo Lantto havahtuivat Henssenin uupumukseen ja kantoivat huolta teräsmummon jaksamisesta. Hän oli Posiolta suuntaamassa pyörällään kohti Kemijärveä ja sieltä Sodankylän kautta Utsjoelle.
Lantot antoivat saksalaismummon käyttöön luxusmökin. Vietettyään kaksi yötä Kitkajärven rannalla, teräsmummo jatkoi matkaansa.
Kun saksalaismummolla ei ollut mukanaan kännykkää, hän lähetti pyöräretkensä varrelta kirjeitä Helvi ja Reijo Lantolle.
Reilun kuukauden kuluttua Himmerkistä lähtönsä jälkeen saksalaismummo kirjoitti Lantoille, kuinka hän lähes rahattomana ja uupuneena jatkaa pyöräretkeään.
Lantot ymmärsivät saksalaismummon hädän ja soittelivat kymmeniä puheluita eri leirintäalueille Oulun alapuolelle.
Lopulta saksalaismummo löytyi. Hän oli majoittunut Pietarsaaren leirintäalueelle. Lantot hyppäsivät autoonsa, ajoivat Pietarsaareen ja ottivat mummon kyytiinsä.
Teräsmummo jatkoi matkaansa Lanttojen kyydissä Etelä-Suomeen ja jäi pois kyydistä Uudessa-Kaupungissa.
Uuvuksissa ollut saksalaismummo ei jaksanut ajaa pyörällään. Helsingissä olleet Lantot kävivät hänet hakemassa Saloon. Hensse lepäsi kolme päivää Lanttojen kesäpaikassa Perniössä. Lantot veivät Henssenin Helsinkiin, josta hän lähti laivalla kotiinsa Travemündeen.
Tämä tarina on kaunis osoitus lähimmäisen rakkaudesta. Saksalaismummo tapasi sattumalta Helvi ja Reijo Lanton Himmerkissä. Lantoista tuli ehkäpä teräsmummon suojelusenkelit, niin paljon he uhrasivat kiireistä aikaansa kesällä saksalaisrouvan auttamiseen.
Kiitoskirjeessään Lantoille saksalaismummo ylistämisestään ylistää Lanttojen uskomatonta auttamisen halua ja lähimmäisen rakkautta häntä kohtaan.
Uupunutta saksalaismummoa auttaneet Lantot kokivat tapahtumasarjan tärkeänä asiana heidän elämänsä kulussa.
Niin kuin Helvi Lantto sanoo: elämän kelkassa tulee yllättäen uusia uskomattomia sävyjä kun vain uskaltaa kohdata ja tarttua niihin. Lantot tunsivat Henssenin inhimillisen hädän ja halusivat auttaa häntä.
Niimpä, tämä on koskettava tarina saksalaismummon seikkailusta Suomessa, joka lopulta päättyi onnellisesti. Olkoon tämä tarina samalla osoitus siitä, että vaikka elämmekin yleisesti ottaen melko kylmässä ja tunneköyhässä maailmassa, niin lähimmäisen rakkauttakin aina jostakin löytyy.