Lahjakkuudesta kuulee puhuttavan usein autuaaksi tekevänä ominaisuutena.
On sanottu, että jokainen on lahjakas jollakin osa-alueella, kunhan vain löytää sen itsestään.
Tätäkin kolumniakin olisi helpompi kirjoittaa, jos olisin lahjakas.
Lahjakkuutta on monenlaista.
Lahjakkuudesta puhutaan monesti koulun, musiikin tai urheilun yhteydessä.
Urheilusta olen oppinut sen, että jos olet lahjakas, se ei vielä takaa mitään. Lahjakkuus antaa vain hyvät lähtökohdat kehittymiselle, johon tarvitaan ahkeruutta.
Urheilussa on sanottu, että huipulle päästäkseen tarvitaan kymmenen prosenttia lahjakkuutta ja 90 prosenttia raakaa työtä. Tuo suhde kertoo paljon siitä, että pelkällä lahjakkuudella ei pärjää. Sama suhdeluku pitänee paikkaansa kaikilla lahjakkuuden aloilla.
Lahjakkaat oikaisevat, tuollaisenkin kommentin olen kuullut ja se voi hyvinkin pitää paikkaansa.
Kun on lahjakas jossakin, ei tarvitse nähdä niin paljon vaivaa pärjätäkseen kohtuullisesti. Mutta jos haluaa maksimoida lahjakkuutensa, pitää sen eteen myös työskennellä uutterasti.
Lahjakkuus on lahja, jonka voi käyttää hyväkseen tai jättää hyödyntämättä.
Onneksi lahjakkuus ei ole välttämättömyys sille, että pärjää elämässä.
Joskus ahkeruus on tärkeämpi ominaisuus kuin lahjakkuus. Ahkeruudella saa kurottua kiinni sitä väliä, joka lahjakkuuden ja sen puuttumisen välille jää.
Varsinkin urheilumaailma tuntee useita tapauksia, joissa kovalla työnteolla on saatu hyviä tuloksia riippumatta siitä, että luoja ei ole suonut lahjoja.
Ei kannata olla huolissaan, jos ei tunne olevansa lahjakas missään.
Jonakin päivänä saatat kuitenkin huomata, että opit tietyn asian nopeasti. Ehkä nopeammin kuin muut. Silloin voit todeta olevasi lahjakas.
Asia ei tarvitse olla iso, mutta jo lahjakkuutensa löytäminen on suuri saavutus.
Maailma on täynnä ihmisiä, jotka eivät koskaan löydä omaa lahjakkuuttaan, vaikka kuinka yrittävät etsiä sitä itsestään.