Kilot ovat viime aikoina olleet tuhdisti puheenaiheena eri televisiokanavilla. Suomi on ylipainoisten luvattu maa ottaen epäterveellistä mallia Yhdysvalloista.
Lapset ja nuoret lihovat, työikäisistä yli puolet on ylipainoisia ja kakkostyypin diabetes lisääntyy. Työikäisistä suomalaisista yli puolet, noin 60 prosenttia on ylipainoisia ja joka viides lihava.
Lihavuus liitäntäsairauksineen on merkittävä ja kallis kansanterveysongelma, josta tulee puhua ja jonka eteen tehdä töitä. Toisaalta, samaan aikaan yhä nuoremmat lapset, sopusuhtaiset ja normaalipainoiset tytöt ja pojat pyörivät peilin edessä nähden peilikuvansa vääristyneenä, turhan suurena ja epämiellyttävänä. Kohtuuttomat ulkonäköpaineet vääristävät lasten ja nuorten käsitystä omasta itsestä. Yhä useampi ja yhä nuorempi laihduttaa.
Lapset rakentavat omaa identiteettiään yhä enemmän kulutuksen, ulkonäön ja seksuaalisuuden kautta. Suoritus- ja esiintymiskeskeinen yhteiskunta kasvattaa myös lasten ulkonäkökeskeisyyttä. Paineet kasvavat kiihtyvällä vauhdilla ja epäonnistujan leiman saa helposti, ellei sovi tiukkoihin muotteihin.
Lapset murehtivat ulkonäköään ja monesti olemattomia kilojaan yhä nuorempina. Toki tietynlainen tyytymättömyys omaan ulkonäköön kuuluu nuoruuteen ja identiteetin kehitykseen, mutta liika on liikaa. Jos 8-vuotiaat tytöt puhuvat jo laihduttamisesta, ollaan jossakin menty pahasti metsään.
Kauhistuttaa tuore tutkimustulos naapurimaasta, jonka mukaan 7-vuotiaista tytöistä 22 prosenttia on jo laihduttanut ja 18 prosenttia haluaisi laihduttaa.
Lapsen tyytymättömyys omaan ulkonäköön kytkeytyy masennusriskiin, epäonnistumisen ja alemmuuden tuntemuksiin sekä yksinäisyyden ja rakkaudettomuuden kokemuksiin.
Ja mistä lapset ottaisivat esimerkkiä, ellei meistä aikuisista. Aikuisten arkisilla sanavalinnoilla sekä median ihmiskuvalla on suuri vaikutus lapsiin.
Pienet tytöt kasvavat jo varhain laihduttajiksi, koska äiditkin laihduttavat. Äitien kriittisyys omaa ulkonäköään kohtaan ja sinänsä huolettomat heitot oman takapuolen koosta tai kaksoisleuasta eivät jää lapsilta noteeraamatta.
Aikuisen tulisi miettiä, kuinka paljon huokailee omia vatsamakkaroitaan lapsen edessä. Tärkeintä olisi osoittaa rakkautta, joka ei ole sidoksissa lapsen ulkomuotoon.
Jos vanhemmat laihduttavat, on tärkeää, että lapsille ei puhuta laihduttamisesta, painosta eikä laihduttavasta ruoasta, vaan terveydestä, terveellisestä ruoasta, jaksamisesta ja kunnon kohottamisesta.
Helena Matila