Matt Haigin Keskiyön kirjasto –romaani on ajatuksia ja tunteita herättävä teos ihmisen elämän aikana tekemistä valinnoista ja niiden katumisesta. Tarinassa pohditaan sitä, kuinka paljon valintamme tai valitsematta jättäminen voivatkaan muuttaa elämämme suuntaa, samoin kuin myös sitä, mikä todella tekee ihmisen onnelliseksi.
Nora Seed on 35-vuotias ja täysin kyllästynyt elämäänsä. Hän kokee, ettei siinä ole oikein mitään elämisen arvoista. Joka kerta kun Noralle on tarjoutunut mahdol-lisuus tehdä jotain erilaista tai merkittävää, on hän alkanut arastella ja jättänyt tilaisuuden hyödyntämättä. Lopputuloksena on itseensä pettynyt, masentunut ja yksinäinen ihminen. Kun Nora kaiken lisäksi irtisanotaan myy-jän työstään ja hänen lemmikkikissansakin kuolee, saa hän vihdoin tarpeekseen ja päättää kuolla.
Kuoleminen ei kuitenkaan ole aivan sellaista kuin Noran kuvitelmissa. Hän nimittäin päätyy Keskiyön kirjastoon, paikkaan elämän ja kuoleman väliltä. Kirjastossa säilötään kaikkia mahdollisia elämiä, joita Nora olisi voinut elää. Sieltä löytyy myös hänen oma Katumuksen kirjansa. Tuohon niteeseen on säilötty jokainen katumuksen aihe, joka Noralla on ollut itsestään tai elämästään.
Kirjan paino on suorastaan musertava. Niin paljon menetettyjä mahdollisuuksia, niin paljon katumusta. Entä jos en olisikaan jättänyt kihlattuani? Jos olisinkin jatkanut lupaavaa uintiharrastustani? Jos en olisikaan lopettanut soittamista bändissä? Entä jos olisinkin muuttanut parhaan kaverini kanssa Australiaan? Tai jos olisin sittenkin lähtenyt tutkijaksi Huippuvuorille?
Kirjasto tarjoaa Noralle tilaisuuden muutokseen. Hän voi valita minkä tahansa elämän itselleen elettäväksi. Mikäli valittu elämä ei tunnu oikealta, voi hän tulla takaisin Keskiyön kirjastoon ja kokeilla jotain muuta elämää. Samaa valintaa ei kuitenkaan voi tehdä uudestaan. Mikäli Nora oikeasti päättää kuolla, on sekin mahdollista.
Käydessään läpi eniten katu-musta herättäneitä päätöksiään, Nora saa huomata, että sopivan elämän valitseminen ei ole ihan yksinkertaista. Monet hänen toivomistaan asioista eivät lopulta olekaan yhtään sitä mitä hän kuvitteli.
Asiat, joiden Nora kuvitteli tekevän hänet onnelliseksi, johtavatkin aivan surkeisiin kohtaloihin. Nora alkaakin epäillä kykyään elää onnellisena. Onko hänet tuomittu aina pilaamaan oma ja läheistensä elämä?
