Alakerta | Erkki Ahola / erkki.ahola@koillissanomat.fi
Lappi on nykymenon jatkuessa valumassa Ouluun. Vuoden 2017 alussa voimaan astuva sosiaali-ja terveydenhuollon uudistus on mielestäni jatkoa jo aiemmin Lappia koitelluille päätöksille, joissa hallinto-oikeus ja hätäkeskus siirrettiin Rovaniemeltä Ouluun.
Huhuja on ilmassa myös Rovaniemellä sijaitsevan Lapin elinkeino-, liikenne -ja ympäristökeskuksen ely:n siirtämistä ja keskittämisestä Ouluun?
Ylläkselle Lapin kuntapäiville tällä viikolla kokoontuneet kuntapomot ja luottamusmiehet joutuivat taas kerran toteamaan kuinka Lappia viedään sote-uudistuksessa kuin pässiä sarvista.
Nimittäin sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksessa äänioikeuden määrällä mitattuna pohjoisen sotesta Lapin osuus tulee olemaan vain 24 prosenttia.
Eipä ihme, että kuntapäiviltä palannut Posion kunnanhallituksen puheenjohtaja Olavi Lehtiniemi toteaa lappilaisten kuntajohtajien ja päättäjien pelkona olevan demokratian karkaamisen kauas.
Lappi tulee olemaan osa peräti yli puolen Suomen kattavaa Oulu-johtoista aluetta. Pohjois-Suomen soteen tulee 68 kuntaa.
Mistä vastavoimia, jotta keskittäminen saataisiin pysäytettyä? Se on hyvä kysymys?
Lapin maakuntavaltuuston hyväksymä Lappi-sopimus on voimassa, mutta mikä sen todellinen vaikutus loppupeleissä on? Kuunnellaanko Helsingissä lappilaisia, otetaanko lappilaisten kuntapomojen näkemyksiä huomioon. Näitä kysymyksiä on hyvä heittää viime vuosien keskittämiskehitystä seuratessani?
Palveluiden keskittäminen on seurausta muun muassa siitä, että Lapista on lähtenyt monia isoja työnantajia, esimerkkinä Stora Enso Kemijärveltä sekä tukku-ja leipomoyrityksiä Rovaniemeltä.
Työnsä Lapissa menettäneistä moni on pakannut reppunsa ja hypännyt Helsinkiin vievään junaan. Väestökato on johtanut Lapissa kierteeseen, jossa palveluiden kysyntä on vähentynyt ja sitä mukaa palveluita siirretään Ouluun.
Sote-palveluiden keskittämisessäkin taustalla vaikuttaa osaltaan Lapin heikko työllisyystilanne ja sen seurauksena väestöpako.
Mielestäni työllistämisessä pitäisikin ottaa käyttöön uudet keinot. Sellaiset keinot, jossa yrityksille suunnattu valtionapu ja EU:n tukijärjestelmä sitoisi kunkin yrityksen yhteiskuntavastuuseen siten, että yrityksen tulisi pitää ainakin osan tuotannostaan Suomessa. Järjestelmään pitäisi luonnollisestikin sitoutua muidenkin EU-maiden, jolloin se kohtelisi kaikkia maita samanarvoisesti.
Nykyinen systeemi ei ole kestävällä pohjalla kun tuet saatuaan yritys voi siirtää jonkun ajan kuluttua tuotantonsa esimerkiksi Kiinaan.
Erkki Ahola
erkki.ahola@koillissanomat.fi