Lapsen kanssa jat­ko­ajal­la – Tanja Poh­jo­lan lapsi sai­ras­tui taa­pe­ro­na syöpään ja Tanja kan­nat­te­li: "Lapsen sairaus ei ole tehnyt äi­tiy­des­tä mi­ten­kään han­ka­laa tai pahaa"

-
Kuva: Mikko Halvari

Tanja Pohjola oli 25-vuotias, kun odotti ensimmäistä lastaan. Hänen äitinsä päivitteli tulevan äidin nuorta ikää.

– Vaikka hän oli itse pari vuotta nuorempi saadessaan minut, Tanja naurahtaa.

Kolme vuotta myöhemmin syntyi toinen tytär. Kolmas lapsi, kuopus, on nyt 14-vuotias.

Tyttäristä kaksi vanhinta on samaa ikäluokkaa kuin Tanja saadessaan heidät. Tanja ei kuitenkaan kysele jälkikasvun perään.

– En vielä. Minulle sopii hyvin, että sitä tulee vasta myöhemmin, niin ehdin olla silloin hieman aktiivisempi mummo, kun pääsen näistä töistä, Tanja naurahtaa Vuotungissa perheen yrityksessä, Pohjolan Pirtissä, jossa on kasvettu yrittäjän kiireisen arjen keskellä sukupolvesta toiseen.

Kun koittaa aika olla mummo, haluaa Tanja olla samanlainen kuin äitinä: aktiivinen ja kannatteleva.

Puolentoista vuoden ikäinen, vasta kävelemään oppinut lapsi kopsauttelee itseään tiellensä osuviin tavaroihin ja saa mustelmia. Pieni tai isompikin ihminen on myös toisinaan väsynyt. Kuka tahansa voi olla välillä hieman kalpea. Yksin melkein merkityksettömiä asioita, mutta yhdessä esiintyessä oireet kertovat jostain vakavammasta.

– Me kävimme verikokeissa ja lähdimme sieltä suoraan OYS:iin. Siellä oltiin sitten viisi viikkoa putkeen, Tanja muistelee 12 vuoden takaisia tapahtumia nieleskellen.

Tuosta päivästä alkoi puolen vuoden ajanjakso, jonka aikana äidinkin voimat hupenivat välillä niin vähiin, ettei hän aina aamulla muistanut mitä edellisenä päivänä oli tapahtunut.

– Syöpä oli ärhäkkä ja se vaati kovat puolen vuoden hoidot. Sairaus, joka hänellä oli, on sellainen, johon sairastuneista puolet menehtyy. Ennusteet eivät siis olleet kovin hyvät, Tanja kertoo.

– Siinä sairaudessa ihmisellä on kaksi mahdollisuutta: parantua tai kuolla. Ei ole mitään muuta vaihtoehtoa. Elämää ei voinut siinä vaiheessa hallita mitenkään, hän jatkaa.

Tapahtuneesta on aikaa ja perheen kuopus voitti taistelun syöpää vastaa. Silti aikajakson muisteleminen tuo kyyneleet Tanjan silmiin. Se oli raskasta, mutta myös merkityksellisintä aikaa hänen äitiydessään.

– Se, että minun lapsi on ollut sairas, ei ole tehnyt äitiydestä mitenkään hankalaa tai pahaa. Ennemminkin se on lisännyt äitiyden merkitystä. Jossain vaiheessa äitiyttä pitää kannatella lapsiaan enemmän ja tämä on ollut se asia, jossa minun on täytynyt kannatella hieman enemmän.

Juttu on julkaistu kokonaisuudessaan perjantaina 10.5.

Lue juttu Koillissanomien näköislehdestä.