Alakerta | Erkki Ahola / erkki.ahola@koillissanomat.fi
Aikuiseksi vartuttuani joulusta on jostakin syystä muodostunut ajankohta, jolloin ajatukseni liitävät kauaksi vuosien taakse, lapsuuteni jouluihin. Joulunaika saa vuoden juhlapyhistä mieleni ehkä kaikkein herkimmäksi.
Kun muistelen lapsuuteni jouluja synnyinkodissani, niin sitä tulee miettineeksi, että sitä jännitystä, huolettomuutta ja tunnelmaa, joka lapsuuden jouluina vallitsi, ei aikuisena enää tavoita.
Lapsen silmin moni asia kun näyttää muutenkin ihmeelliseltä ja jännittävältä, niin joulun odotukseen liittyi jotain erityisen jännittävää. Varmaan se johtui muun muassa siitä, että tiesi saavansa joulupukilta lahjoja.
Mieleen palaa lapsuuden jouluista ensimmäisenä tietysti se, että lahjoja tosiaan saatiin paljon joka joulu, joulupukki kävi ja äidin paistamat joulutortut ja piparit, ne olivat sitten hyviä.
Lapsuuteni joulussa joulukuusen haku lähimetsästä, ja kuusen koristelu oli tietysti mieleen painuva tapahtuma.
Jouluaattona hyvissä ajoin jo iltapäivällä aloitettiin pihasaunan lämmittäminen. Vanhempani tekivät navettahommat vähän normaali päiviä aikaisemmin, että jouluaattoa voitiin aloittaa viettämään koko perheen voimin yhdessä jo alkuillasta.
Eräänä jouluaattona kun oltiin jo käyty saunassa, syöty sen jälkeen riisipuuro ja juotu joulutorttukahvit, pirttiin asteli joulupukki, jonka pää ylettyi melkein kattoon saakka!
Mieleen palaa elävästi joulupukin pään ylettyminen tosiaan kattoon saakka. Pirttiin tullessaan pukin piti oviaukon kohdalla kumartua, tai oikeastaan pukki joutui käymään kyykkyasennossa.
Lapsena emme tietystikään osanneet alkaa joulupukin pituutta mitenkään epäilemään, vaan ajattelimme, että joulupukki oli tällä kertaa näköjään noin pitkä!
Vasta vuosien päästä minulle sitten selvisi, kun äitini kertoi, että pitkä joulupukki johtui siitä, että joulupukkina olikin kaksi henkilöä. Naapureistamme joulupukkina olleista kahdesta miehestä lyhyempi oli mennyt pitemmän olkapäille, ja sen vuoksi joulupukin pituus venähti kattoon saakka!
Lapsuuteni jouluihin verrattuna, tänään elämme yhteiskunnassa, joka on paljon yltäkylläisempi. Kaupallisuuden lisääntymisen myötä ja jouluhumun keskellä jotenkin vain tuntuu siltä, että joulu ei ole enää se joulu, jonka lapsena koin.
Hyvää joulua kaikille, ja onnea uudelle vuodelle!
Erkki Ahola