Alakerta | Aleksanteri Pikkarainen / aleksanteri.pikkarainen@koillissanomat.fi
Tämä istumatyö, jota minäkin juuri tällä hetkellä teen, on ihmiselle ihan vihonviimeistä hommaa. Selkäkipuja, tuki- ja liikuntaelinsairauksia, uniongelmia, peräpukamia, sydän- ja verisuonitauteja. Kaikkia istumatyön vaaroja ei vielä tiedetäkään, sillä Suomessa ja muualla länsimaissa tämäntyyppinen työ on yleistynyt rajusti vasta viime vuosikymmeninä.
Olen itse tehnyt istumatyötä vasta reilut pari vuotta, ja huomaan jo nyt kärsiväni työn aiheuttamista terveyshaitoista. Ja minä olen sentään vasta 26-vuotias. Mitä tapahtuu sitten, kun on istunut perseellään 40 vuotta?
No ainakin se perse on leventynyt.
Suomalaisista jo yli puolet on ylipainoisia, kirkui eilisen Ilta-Sanomien lööppi.
Eipä tuota ole vaikea uskoa, kun katsoo vaikka omaa työyhteisöään. Sori vaan, työkaverit. Me istumatyöläiset olemme yhä useammin läskejä, ja se tappaa meitä. Suomalaisten elinajanodote on toki noussut koko ajan, mutta samalla elintasosairaudet ovat nousseet kuolinsyytilastoissa kohti kärkeä.
Asialle on kuitenkin mahdollista tehdä jotakin. Omalla vyötäröllänikin oli kaksikymmentä kiloa ylipainoa, mikä näkyi ja tuntui. Sitten päätin tehdä muutoksen, minkä teinkin. Paino on tippunut, mutta pelkästään sen pitäminen aisoissa vaatii tiukkaa itsekuria ja ruokavalion tarkkailua. Suurin syy on tämä työ, joka on enimmäkseen perseellään rötköttämistä.
Eikä suomalaisten istumatyöläisten löhöäminen suinkaan pääty kellokortin leimaukseen. Monille sohvan kutsu on työpäivän jälkeen vastustamaton. Siinä on sitten kiva katsella tositelkkaria, napostella jotakin pientä herkkua, ja vähät välittää mistään.
Ja perse levenee entisestään.
Jos ihminen on juoppo, häntä syyllistetään siitä automaattisesti. Läskejä ollaan harvoin samalla tavoin osoittelemassa, vaikka liikalihavuus tulee aivan yhtä kalliiksi sekä valtiolle että yksilölle itselleen.
Suomessa on viime vuosina väestön ikääntyessä alettu puhua paljon työurien pidentämisistä milloin milläkin poppaskonsteilla ja kiristyksellä. Paras ja ainoa tapa saada ihmiset jaksamaan töissään olisi kannustaminen liikuntaan ja aktiivisuuteen, sekä myös töiden jakaminen.
Pohjimmiltaan me läskiperseet kuvastamme lopulta länsimaista yhteiskuntaa, jossa elämme. Luonnosta vieraantunut, jatkuvaan kasvuun perustuva maailmankatsomus on saanut aikaan ainakin sen, että me ihmiset todellakin olemme kasvaneet, ja kasvu jatkuu.
Aleksanteri Pikkarainen