Valtion liikuntaneuvoston viime vuonna teettämän Liitu-tutkimuksen mukaan liikunta ei kiinnosta lapsia.
Lasten liikuntatutkimus paljastaa, että monet lapset ja nuoret eivät harrasta liikuntaa lainkaan tai eivät ainakaan riittävästi.
Mitä lasten liikkumattomuudesta sitten seuraa: A) lapsille itselleen aikuisena? B) valtion terveydenhoitomenoille? Itse vastaan, että A) lasten liikkumattomuus kostautuu heille itselleen aikuisena huonona kuntona, jonka seurauksena sairaudet iskevät heihin yhä nuorempina. Tulevaisuudessa nähdään yhä nuorempia ihmisiä siirtyvän sairauseläkkeelle. B) valtion terveydenhoitomenot räjähtävät. UKK-instituutin johtajan Tommi Vasankarin kaksi vuotta sitten julkaiseman raportin mukaan suomalaisten liikkumattomuus maksaa yhteiskunnalle jo tällä hetkellä jopa 7,5 miljardia euroa vuodessa. Siis, kyllä, luit oikein, 7,5 miljardia euroa vuodessa.
Liitu-tutkimus paljastaa, että asiat, joita 11-15-vuotiaat pitävät liikkumisessa tärkeinä ovat vähentyneet huomattavasti neljän vuoden aikana.
Tutkimusta kommentoinut liikuntakasvatuksen professori Pasi Koski Turun yliopistosta on huolissaan siitä, että liikunnan vetovoima on vähentynyt.
Niinpä. Jo nyt on tiedossa, kuinka yhä nuoremmat lapset potevat niska- ja hartiakipuja räplätessään päivittäin älykännyköitään ja pelatessaan tietokonepelejä iltakaudet?
Kun illalla pitäisi lasten ja nuorten käväistä tunnin kävely- tai juoksulenkillä, valitettavasti melko moni lapsi istuu silloin tietokoneensa äärellä ja tuijottaa tietokoneen näyttöruutua.
Päättäjät ovat toki jo tehneet hyvään suuntaan meneviä toimenpiteitä. Valitettavasti ne eivät ole vain riittäviä, sen nyt tuore Liitu-tutkimus paljastaa.
Lasten ja nuorten liikkumisen edistäminen valittiin pääministeri Juha Sipilän hallituksen tärkeimmäksi liikuntapoliittiseksi tavoitteeksi. Hallituksen kärkihankkeiden joukkoon nostettiin Liikkuva Koulu -ohjelma.
Valitettavasti ainakaan toistaiseksi tämä Sipilän tavoite; tunti päivässä liikuntaa, ei ole toteutunut.
Liitu-tutkimuksen tulokset paljastivat, että käytännössä suosituksen mukaisesti vain 32 prosenttia 9-15 -vuotiaista lapsista ja nuorista liikkuu tunnin päivässä.
Valitettavasti asenteet jarruttavat koululiikunnan uudistamista. Jo lähes kymmenen vuotta sitten urheilun eri lajiliitoista käväisi edustajia opetusministeriössä sekä opettajien ammattiliitossa esittämässä muutoksia. Ehdotus oli, että koulut alkaisivat urheiluseurojen kanssa tiiviiseen yhteistyöhön niin, että ammattivalmentajat kävisivät kouluilla vetämässä joka päivä tunnin treenit koululaisille. Yhteistyö tyrmättiin opettajien ammattiliiton toimesta.
Suomessa onkin vielä pitkä matka Islannin malliin. Islannissa urheiluseurat ovat jo vuosia tehneet tiivistä yhteistyötä koulujen ja päiväkotien kanssa. Koulupäivää on siis sen verran pidennetty, että ammattivalmentajien vetämät tunnin treenit on voitu sisällyttää päivään ilman, että se on yhdeltäkään muulta kouluaineelta pois. Islannin kokemuksien mukaan koululaiset ovat parempikuntoisia, pirteimpiä oppitunneilla sekä urheilua harrastavien ei tarvitse koulupäivän jälkeen illalla lähteä iltatreeneihin, vaan ajan voi käyttää läksyjen tekemiseen sekä perheen ja kavereiden kanssa yhteiseen ajanviettoon.