Voi elokuvat. Kukapa nyt niitä ei rakastaisi lukuunottamatta korkeintaan ”Miksi en lue kirjoja” -aiheisia esseitä lukevia opettajia. Elokuva voi rentouttaa ja voimaannuttaa ja jos tuuri käy, ehkä jopa sivistääkin. Ei siis ole ihan yhdentekevää, millaisia kuvia verkkokalvoillemme päivittäin piirtyy.
Olen tänä vuonna alkanut yhä enemmän huomiota siihen, mitä valkokankaalla todella on - tai paremminkin ei juuri ole. Nimittäin fiksuja, eläviä ja hengittäviä naishahmoja, jotka keskittyisivät pelkän shoppailun tai strippaamisen sijasta enemmänkin omien unelmiensa tavoitteluun. Sellaisia, jotka todella käyttäisivät kallisarvoisia aivojaan.
Onneksi en ole ainoa, joka on kiinnittänyt huomiota asiaan. Eräänä iltana pari viikkoa sitten löysin nimittäin internetin syövereistä oikein erityisesti tarkoitukseensa räätälöidyn mittarin nimeltä Bechdel-testi. Se on peräisin sarjakuvataiteilija Alison Bechdelin vuonna 1985 julkaistusta sarjakuvastripistä, johon hän sai idean ystävältään.
Testissä elokuva voida nollasta kolmeen pistettä. Yhden pisteen elokuva saa, jos siinä on vähintään kaksi nimettyä naishahmoa. Toisen pisteen ansaitakseen on elokuvan sisällettävä näiden naisten keskustelua. Kolmannen kerran pistetili kilahtaa, jos naiset keskustelevat edes yhden lauseen verran muusta kuin miehistä.
Pikku hiljaa testistä on kasvanut monien elokuvakriitikoidenkin käyttämä mittari ja kokonainen verkkoyhteisö, jossa aiheesta kiinnostuneet pisteyttävät ja kommentoivat näkemiään elokuvia. Sivuston tietokantaan on tähän päivään mennessä lisätty jo lähes 7700 elokuvaa aina elokuvateollisuuden alkuajoilta nykypäivään saakka.
Vaikka kuinka olen asiaa mielessäni pyöritellyt, en keksi näiden kolmen kriteerin joukosta yhtäkään, jonka pitäisi mistään syystä olla luoville ja taitaville elokuvantekijöille ongelma. Maailmahan on sentään täpötäynnä hyviä keskustelunaiheita, esimerkiksi villasukat ja se, miksi eläimeksi muuttuisi, jos olisi ihan pakko.
Silti kolme tähteä on tietokannan elokuvista on saavuttanut vain hieman alle 60 prosenttia ja joka kymmenes arvostelluista elokuvista ei täytä yhtäkään testin kriteereistä. Jos pyörittäisin siis heti tässä paikassa rulettia ja ratkaisisin sen avulla, minkä elokuvan seuraavaksi valitsisin, silmieni eteen lävähtäisi neljässä tapauksessa kymmenestä elokuva, jonka naiset eivät kykene juttelemaan keskenään mistään muusta kuin miehistä.
Onneksi muutos on hitaasti, mutta varmasti tapahtumassa: yleinen suunta osoittaa kohti monipuolisempaa elokuvakulttuuria. Eikä sen tarvitse tarkoittaa noitaroviota pullisteleville supersankareille: jokaiselle tarinalle riittää kyllä yleisönsä!