Alakerta | Suvi Peltola / suvi.peltola@koillissanomat.fi
//////////////maanantain lehteen////////////////
Lehmä. Se on Suomen World Visionin kuuma lahjavinkki jouluksi. Kun kehitysyhteistyöjärjestö avasi oman lahjakauppansa verkkosivuillaan joitain vuosia sitten, heidän mainoslauseensa ”Lahjaksi lehmä” iskostui lähtemättömästi mieleeni.
Idea lehmälahjan takana on yksinkertainen. Täkäläinen lahjansaaja saa itselleen hyvän mielen, kun hänen puolestaan on tehty lahjoitus jollekin sitä tarvitsevalle. Siis esimerkiksi lehmä kehitysmaan yksinhuoltajaäidille. Yksinhuoltaja puolestaan saa lehmän maidosta tervetulleen lisän perheensä ruokavalioon.
Näin yhdestä lahjasta riittää iloa monelle.
2 000-luvun puolivälissä innostuin näistä niin sanotuista toisenlaisista lahjoista niin, että hankin lehmiä, kaivoja, moskiittoverkkoja ja kuokkia koko lähisuvulleni. Tasapuolisuuden vuoksi shoppailin lahjoja useampien luotettavana pitämieni apujärjestöjen verkkokaupoista, muun muassa Kirkon Ulkomaanavulta ja SPR:ltä.
Kiitos minun, joulukuusemme alla oli sinä vuonna lahjapinon sijaan tukku kirjekuoria. Vaikka niistä ei löytynyt suurinumeroisia shekkejä, lahjansaajien suut kääntyivät hymyyn. Muutamat ilahtuivat lahjastaan niin, että ovat sittemmin itsekin antaneet kehitysapulahjoja.
Sittemmin mieleeni on kuitenkin hiipinyt epäilyksiä. Julki tulleet vaalirahakähminnät, maan tavat ja hyvä veli -verkostot ovat murentaneet luottamustani järjestöihin. Onko edes pyyteettömältä ja läpinäkyvältä vaikuttava toiminta sittenkään sitä, miltä näyttää? Minne hyvässä uskossa lahjoittamani rahat todella menevät?
Suomen World Visionin, Kirkon Ulkomaanavun ja SPR:n verkkosivuilta löytyy varsin kattavasti tietoa lahjoitusvarojen käytöstä, mutta miten todella voin tietää, minne lahjoittamani lehmä päätyy?
Parhaan varmuuden asiasta saisi matkustamalla paikan päälle johonkin avustuskohteeseen. Jos vielä osaisi avustettavien omaa kieltä, voisi keskustella heidän kanssaan ja saada kuulla ilman välikäsiä, miten lahjoitukset auttavat. Tai ovat auttamatta.
Toiseksi paras tapa lienee keskustella paikan päällä käyneiden kanssa. Minulle avautui mahdollisuus siihen vajaa viikko sitten. Haastattelemieni kuusamolaisten intiankävijöiden kokemukset tekivät vaikutuksen.
Viime Perjantai-sivun juttua kirjoittaessani päätin, että tänä vuonna lahjoitan taas lehmiä.
Suvi Peltola