Kolumni

Lei­ma­kir­ves hei­lah­ti - sain itse itseni kiinni su­vait­se­mat­to­muu­des­ta

Piirsin rastin seinään viime keskiviikon kohdalle. Silloin oli ensimmäinen kerta, kun näin turvapaikanhakijan tekemässä tyhmyyksiä.

Heti perään piirsin toisen rastin, edustamaan ennenkuulumatonta tunnereaktiotani. Olen luullut suhtautuvani vastaanottokeskuksen asukkaisiin avoimin mielin ja auttamishalulla, mutta viime viikolla annoin typeryyden tekijän taustan vaikuttaa itseeni.

Seuraavassa lyhyt vertailu siitä, kuinka suhtauduin turvapaikanhakijan töppäilyyn ja kuinka olisin suhtautunut tilanteeseen, jos töpeksijä olisi ollut kantasuomalainen.

Tilanne oli yksinkertaisuudessaan seuraava: Kaksi turvapaikanhakijaa tutustui paikallisen kaupan paistopisteen tarjottaviin tarttumalla niihin paljain käsin, haistelemalla ja koputtelemalla niiden pohjia. Koin tarvetta mennä väliin, opastamaan ja neuvomaan, mutta en uskaltanut. Pelkäsin, että vierasta kieltä puhuvat miehet eivät ymmärtäisi englantiani, mutta vielä enemmän olin huolissani heidän asenteestaan naisia kohtaan.

Mitä jos naisen päsmäröiminen saisi heidän verensä kuohahtamaan? Tummapiirteiset herrathan ovat vähän arvaamattomia, eivätkö olekin?

Niin minä ajattelin - ja huomasin jo kassajonossa leimanneeni kahden ihmisen perusteella kokonaisen ihmisryhmän.

Entä jos korvapuustien hypistelijät olisivat olleet vaaleaveriköitä suomalaisia? Siinä tapauksessa olisin ilman muuta syyttänyt pelkästään kyseistä kaksikkoa. Olisin edelleen arkaillut mennä väliin, mutta en olisi pelännyt heidän reaktiotaan. En vain olisi jaksanut puuttua.

Tässä maassahan on aina tilaa parille juntille. He saavat hiljaisen hyväksyntämme niin kauan kun heillä on siniset silmät ja vaaleat hiukset, eivätkö saakin?

Näin me ajattelemme - emmekä huomaa omien ajatustemme ristiriitaisuutta.

Miten typeryyteen ja/tai tietämättömyyteen sitten pitäisi reagoida? Ihmisen taustaan katsomatta häntä pitäisi tietysti mennä jututtamaan. Avata keskusteluyhteys, jonka kautta virheelliset käsitykset ja tekemiset voidaan korjata. Mikä tärkeintä: Vaikka keskusteleminen ei tuottaisi toivottua tulosta, houkutusta leimakirveen heiluttamista kohtaa tulee vastustaa.

Toisin kuin tavallisen kirveen kanssa, leimakirveen iskuilla ei nimittäin rakenneta mitään.

”Entä jos korvapuustien hypistelijät olisivat olleet vaaleaveriköitä suomalaisia?