Ajan henki on säästää joka paikasta. Valtio etsii säästökohteita tiheällä seulalla ja kunnat vaikeroivat, kun rahat eivät riitä enää mihinkään. Peruspalveluista on tingittävä, puhumattakaan monista muista palveluista, jotka joidenkin päättäjien mielestä ovat turhaa ylellisyyttä.
Kovasti valtakunnassa jauhetaan joka päivä kulujen karsimisesta, mutta minulle ei kyllä ole vielä selvinnyt, miksi näitä massiivisia säästöjä yhä vain enemmän tarvitaan. Mihin kummaan kaikki rahat tästä maasta ovat kadonneet? Eikö tämän pitänyt olla korkean teknologian ja tuottavuuden maa, jolla on varaa pitää yllä hyvää elintasoa omille kansalaisilleen.
Ettei vain Suomi-neito ole lähtenyt tuhlaamaan rahojaan maailmalle. Välillä tuntuu, että monilla meidän päättäjillä on paljon suurempi hinku pelastaa koko muu maailma kuin oma kansa. Rahaa riittää kyllä kaiken maailman apupaketteihin, kun samaan aikaan kotimaassa moni kärvistelee kurjuudessa.
Piskuinen Suomi on viime vuosina yrittänyt ottaa aivan liian suuren roolin maailmanpolitiikassa. Minua suorastaan huvittaa, kun poliittiset päättäjät höpöttävät päivästä toiseen, että Suomen pitää ehdottomasti olla EU:n ytimessä tekemässä tärkeitä päätöksiä.
Tosiasia on, että Suomi ei ole koskaan ollut missään kansainvälisen päätöksenteon ytimessä, eikä tule siellä koskaan olemaankaan. On harhaista kuvitella, että suuret maat antaisivat jonkun hiirulaisen heiluttaa tahtipuikkoa maailmalla tai edes Euroopassa.
Kansainvälistä yhteistyötä kannattaa toki pienenkin maan tehdä, mutta järjen kanssa. Suomen on syytä palata sille puolueettomalle ja neutraalille linjalle, jonka viisaat valtionpäämiehet maallemme aikanaan loivat.
On epäviisasta jankuttaa esimerkiksi Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä jo pelkästään siitä syystä, että meidän maantieteellinen asemamme ei ole mikä tahansa, vaan strategisesti erittäin merkittävä. Suomen sotilaallinen liittoutuminen ei ole vain Suomen asia. Se on ymmärrettävä.
Me suomalaiset olemme sisukasta, työteliästä ja kekseliästä kansaa, joka pärjäisi aivan hyvin tässä maailmassa, jos järki ja kohtuus pidettäisiin asioiden hoidossa mukana. Ei Suomi tarvitse menestyäkseen yhtään sen enempää Euroopan rahaliiton tai muitakaan jäsenyyksiä kuin vaikkapa Sveitsi, Norja tai Ruotsi.
Ja on valheellista väittää, ettei tätä nykykurssia voi enää kääntää. Aina voi harkita ja hakea parempaa ratkaisua. Ei siitä mitään maailmanloppua tule, vaikka moni päättäjä niin antaa ymmärtää.