Alakerta | Helena Matila / helena.matila@koillissanomat.fi
Levottomuus on lisääntynyt peruskouluissa. Uutisotsikot kertovat, kuinka opettajan työajasta suuri osa menee oppituntien työrauhan palauttamiseen ja säilyttämiseen. Tämä aika on pois varsinaisesta opetuksesta.
Valtakunnallinen piirre on tuttu myös kuusamolaisissa kouluissa. Koulumaailmaa monelta kantilta nähnyt rehtori Jaana Lifflander esitti syntymäpäivähaastattelussaan oman huolensa levottomien oppilaiden ja erityisesti levottomien poikien määrän kasvusta yläkoulun puolella. Toki ilmiö on nähtävillä jo alakoulunkin puolella.
Rehtorin mukaan tyypillistä näille levottoman puoleisille pojille on, että kouluun kyllä mennään mielellään, mutta syynä ei ole niinkään halu opiskella vaan sen sijaan koulu on paikka, jossa tavataan kavereita. Ammatillinen tulevaisuus ei kiinnosta.
Syitä levottomuuteen on luonnollisesti monia. Yhtenä taustatekijänä on nostettu esiin pelimaailman merkityksen kasvun erityisesti poikien arjessa. Virtuaalimaailmat ohittavat kiinnostavuudellaan todellisen elämän, koukuttavat ja vievät yhä suuremman osan nuoren ajankäytöstä. Turhan tiivis istuminen tietokoneen äärellä vaikuttaa vuorokausirytmiin. Pelaaminen vie ajan muilta harrastuksilta ja voi myös vaikuttaa nuoren käyttäytymiseen.
Aikuisten huoli lasten ja nuorten pelaamisesta on lisääntynyt, kun pelaaminen on yleistynyt. Monille vanhemmille pelimaailma on vieras ja pohditaan, mikä on sopivaa ja kohtuullista pelaamista.
Yleisen suosituksen mukaan sopiva ruutuaika (tv, tietokone, mobiililaitteet) kouluikäisille on enintään kaksi tuntia päivässä. Pelkkä ajan seuraaminen ei kuitenkaan riitä kertomaan lapsen tai nuoren suhteesta pelaamiseen.
Kohtuullinen pelaaminen on pelaamista, joka on tasapainossa lapsen muun elämän kanssa. Se ei häiritse pelaajan vuorokausirytmiä, koulunkäyntiä, harrastuksia, sosiaalista elämää tai itsestä huolehtimista. Lapset reagoivat hyvin eri tavalla pelaamiseen ja pelien sisältöön.
Kuitenkin on hyvä huomioida, että pelaaminen on paljon muutakin. Lasten ja nuorten pelaaminen ja moninaiset pelikulttuurit sisältävät myönteisiä, lapsen kehitystä tukevia piirteitä.
Myönteisen pelikulttuurin syntyminen ei kuitenkaan synny pelkästään teknologisen kehityksen myötä, vaan se vaatii aikuisilta ja vanhemmilta aktiivista ja tiedostavaa otetta peleihin ja pelaamiseen.
Helena Matila