Liftaus ei ole kuollut – sak­sa­lai­set Eva ja Malte lif­taa­vat itä­reit­tiä poh­joi­seen: "Viime vuonna niitä oli 35, tänä vuonna ehkä noin 50 000 ki­lo­met­riä"

Eva Holzapfel ja Malte Stolpe liftasivat keskiviikkoiltana Kuusamossa. Matka on alkanut Saksasta ja määränpäänä on Nordkapp.
Eva Holzapfel ja Malte Stolpe liftasivat keskiviikkoiltana Kuusamossa. Matka on alkanut Saksasta ja määränpäänä on Nordkapp.
Kuva: Petri Markkanen

Nuori pariskunta heiluttelee peukkuja ohi ajaville autoilijoille Kuusamossa. Oranssit takit herättävät huomiota, samoin hymyilevät kasvot. Vihdoin auto pysähtyy.

– Olemme menossa Kemijärvelle tai sitten Rukallekin riittää, kertoo mieshenkilö itsevarmalla äänellä.

Hypätkää kyytiin, huikkaan. Pienen asettelun jälkeen rinkat ja ihmiset ovat turvallisesti auton kyydissä ja matka alkaa kohti – niin, mitä?

Eva Holzapfel ja Malte Stolpe, molemmat saksalaisia, ovat liftausmatkalla Suomen läpi kohti Nordkappia. Matka alkoi Saksasta jatkuen läpi Puolan. Nyt matkalaiset ovat saapuneet Kuusamoon eikä taival näytä rauhoittuvan.

– Tarkoitus on jatkaa kohti Kemijärveä ja sitten Inariin, joka kuulemma on kaunis paikka, Eva kertoo.

Rinkoissa mukana kulkevat niin vaatetus, majoitteet kuin ruokakin. Hyttyset hieman jännittävät. Siksi mukaan on löytynyt hyttysverkko riippumaton päälle. Onneksi, kerron.

Evalle kerta on ensimmäinen Suomessa, Malte taas on matkustanut muutaman kerran Suomen päästä päähän, liftaamalla totta kai.

Malten matkat eivät itse asiassa ole kovinkaan pieniä. Mies on viimeisten neljän vuoden yliopisto-opintojensa ohella taivaltanut pitkin Eurooppaa oikeastaan aina kun on voinut.

– Odotapas kun mietin. Viime vuonna niitä oli 35, tänä vuonna ehkä noin 50. Kyllä, 50 000 kilometriä.

Mitä?

– Eurooppaa pidemmällekin voisi mennä, mutta esimerkiksi Iraniin tai Pakistaniin vaatii ainakin viikon kanttiinsa, että saa viisumiasiat hoidettua, Malte toteaa pettyneenä.

Malte on selvästi tosissaan. Miksi liftaus, rohkenen kysyä varovasti?

– Tässä tapaa ihmisiä ja näkee maailmaa, Malte toteaa iloisesti.

Mukana reissuilla Maltella on alusta asti kulkenut pieni vihko. Siihen hän hän kokoaa ihmisten yhteystietoja ja kiinnostavia faktoja.

– Yötön yö on todella hyvä, metsässäkin näkee eteensä. Viime yönä siili temmelsi leiripaikassamme ja näin seurata sitä keskellä yötä valon ansiosta.

Valmistuakin Malten pitäisi viestinnän opinnoista. Tavoiteaika on muutama vuosi, jos harrastukset – kuten liftaus – eivät haittaa opintoja.

Evaa naurattaa takapenkillä. Hän taitaa tietää, että opinnot saattavat vähän venähtää.

Saavumme Rukan bussipysäkille, josta pariskunta asettuu tottuneesti tien vierustaan. Peukut pystyyn, matka jatkukoon.