Kolumni

Liian lä­hel­lä?

Moniko on nähnyt keväällä pyörineen tv-mainoksen, jossa harteikas mies kävelee vaihtuvissa, vaikuttavan näköisissä maisemissa? Maisema voi olla kuvattu eri vuodenaikoina, mutta yhteistä kaikille niille on, että ne herättävät mielessä välittömästi ajatuksen ”Onpa hieno! Missäköhän kaukana tuokin on?” kunnes mainoksen lopuksi selviää, että kaikki esitellyt maisemat ovat täällä omassa keskuudessamme, meillä Suomessa.

 

Kuinka moni on nähnyt paikkoja tästä läheltä: Korouoman, Julman Ölkyn värikalliot, Suomussalmen Kianto-laivan taikka Raatesalmen sotamuistomerkit? Päätalon maisemat: Kallioniemen, Villisaaren? Entäpä kuinka moni on kiertänyt Karhunkierroksen, tai edes sen pienen osan? Nähnyt luontokohteen, joka tuo tänne aikamoisen määrän ihmisiä; ottanut ja käynyt katsomassa mitä se oikeasti tarjoaa? Ota vaikka ensiksi ja makustele näitä nimiä. Eikö jo se herätä halun nähdä paikka tuon jylhän nimen takana?

Yleensä ulkomaanmatkoja perustellaan sillä, että samalla rahalla pääsee matkustamaan lähes toiselle puolelle maapalloa, eikä näin ollen ole mitään järkeä matkailla kotimaassa. Mitä sitten? Varsinaisissa turistirysissä et näe paikallista kulttuuria kuin korkeintaan pienen murto-osan. Hiekkarantojen läheisyyteen on rakennettu kolmen/neljän/viiden tähden hotelleja ja niiden pihoille uima-altaita kaikille niille, jotka pitävät läheistä merivettä liian kylmänä tai suolaisena tai kävelymatkaa sinne liian pitkänä. Altaiden ympärillä sitten parveilee miehiä pantterikuvioisissa uimahousuissa bongaillen yksinäisiä naisia - tai hetki, kyseessä taisi sittenkin olla Pantterinamu-mainos.

Mutta yhtäkaikki: ravintoloiden ruokalistat on ruukattu ”kansainvälisiksi” paikallisuuden kustannuksella, jolloin oikea kyseisen maan perinteinen ruoka jää maistamatta. Parhaimmassa (?) tapauksessa saatavilla on myös kotimaan ruokaa turistiryhmille, jotka ovat tarpeeksi suuria jotta tämä käy kannattavaksi. Ainakin Kanariansaarilla on tarjottu suomalaisessa ravintolassa suomalaisia lihapullia, ettei kukaan vain vahingossakaan joudu maistamaan jotakin vierasta. Hoh hoijaa.

 

Ei pidä käsittää väärin. Globalisaation aikana on tärkeätä nähdä ja tutustua paikkoihin ympäri maailman. Mutta yhtä tärkeätä on tuntea oma kulttuurinsa: tietää omat juurensa ja oma elinympäristönsä. Meillä Suomessa ylipäätään on näkemistä joka makuun. Moniko osaa kertoa, montako linnaa tai kartanoa meiltä löytyy? Mitä perinteisiä tapahtumia missäkin kaupungissa järjestetään ja mitä niissä tapahtuu?

Näin sitten osaa kertoa jotakin sillekin, joka tulee sieltä jostakin kauempaa.

”Varsi-naisissa turistirysissä et näe paikallista kulttuuria kuin korkeintaan pienen murto-osan.