Alakerta |Helena Matila / helena.matila@koillissanomat.fi
Tosi-televisio näyttää olevan ohjelmaformaatti, johon ohjelmien tuottajat saati katsojat eivät tunnu kyllästyvän. Valitettavasti. Kanava toisensa jälkeen hinkuaa näyttää milloin minkäkin teeman ympärille kietoutuvaa, kaukana todellisuudesta olevaa moskaa etukäteen suunniteltuine repliikkeineen ja juonenkäänteineen. Tosi on ohjelmista kaukana.
2000-luvulla Suomeen rantautuneen ohjelmamuodon suosio perustuu pitkälti osallistujien nöyryyttämiseen julkisesti. Ihmisten halu tirkistellä ja halu päästä tv-kameroiden kautta tunkeutumaan toisten elämään on kasvattanut ohjelmien suosiota.
Osallistujia näihin ohjelmiin tuntuu olevan helppo löytää. Aikuiset ovat toki vapaita tekemään mitä haluavat, vaikka nolaamaan itsensä kuvaruudussa viihteen nimissä.
Mutta kun ohjelmia suunnataan lapsille ja kisan osallistujat ovat alaikäisiä, ollaan mielestäni menty jo vähän turhan pitkälle. Aikuiset eivät enää riitä, vaan lahjakkuuksia etsitään lapsista ja seuraukset voivat olla odottamattomia. Lahjojen esittelyllä on nurja puolensa, sillä ohjelmat altistavat nuoret osanottajansa rankalle arvostelulle.
Tuoreimmassa tosi-tv-sarjassa lapset kisaavat keskenään ruoanlaittotaidoissa. Sinänsä harmittomalta vaikuttava kilpailu ei kuitenkaan välttämättä jätä hyvää makua kisailijoiden suuhun, vaan tunnepuolella käsiteltävää voi jäädä pitkäksi aikaa.
Lapset eivät osaa käsitellä julkisuuden paineita ja seurauksia tai vastaan tulevia epäonnistumisia aikuisten tavoin. Vaikka pienet epäonnistumiset ovat kotioloissa harmittomia, julkisesta kömmähdyksestä saattaa joutua maksamaan korkean summan.
Rankka arvostelu ei ole kenellekään helppoa, saati sitten lapselle. Monen kohdalla tähteys on johtanut nimittelyyn ja koulukiusaamiseen.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton ohjelmajohtaja Marie Rautava tyrmää suoralta kädeltä tosi-tv-ohjelmat Iltalehdelle antamassaan haastattelussa. Hän ei voi käsittää, miksi ohjelmia edes esitetään televisiossa ja pitää ilmiötä erittäin huolestuttavana.
Vaikka televisiojulkkikseksi päätyminen on monen nuoren unelma, lopullinen vastuu osallistumisesta on aina vanhemmilla. Vanhempien tulisi tarjota lapsille onnistumisen tunteita ja suojella erityisesti herkkiä nuoria. Vasta täysi-ikäinen on valmis vastaamaan itse teoistaan.
Helena Matila