Alakerta | Erkki Ahola / erkki.ahola@koillissanomat.fi
Nyt se on tieteellisestikin todistettu: liikunta ennaltaehkäise stressiä aikuisten lisäksi myös lapsilla. Helsingin yliopiston tutkimusryhmän tulosten mukaan lasten liikunnan määrän ja stressihormonin välillä on selkeä yhteys.
Väitöskirjatutkija Silja Martikainen Helsingin yliopistosta sanoo, että enemmän liikkuvilla lapsilla stressihormonitasot kohosivat jännittävissä tilanteissa vähemmän kuin muilla lapsilla.
Tutkimuksen mukaan vähän liikkuvien lasten stressihormonin määrä puolestaan kohosi huomattavasti sosiaalisesti jännittävissä tilanteissa. Kun fysiologinen stressireaktio on voimakas, tilanne voi olla lapselle kuormittava.
Martikaisen mukaan runsas liikunta ei tarkoita välttämättä jokailtaisia urheilutreenejä, vaan vähempikin riittää. Liikunnan pitäisi olla sellaista, mistä lapsi itse on innostunut.
Yksi hyvä keino lasten liikunnan harrastamisen aktivoimisesta on opetus- ja kulttuuriministeriön kouluille markkinoitava Liikkuva koulu -hanke, jossa ideana on saada lapset harrastamaan liikuntaa välitunnilla ja samalla huomaamaan, että yhdessä tekemällä parannetaan yleistä kouluviihtyvyyttä.
Se on vain niin, että ihminen on luotu liikkuvaksi. Ihminen tarvitsee fyysisen ja henkisen kunnon ylläpitämiseksi riittävästi liikuntaa.
Yhteiskunnan rakenteitten ja elinkeinojen muuttuminen on viime vuosikymmeninä muokannut lasten jokapäiväistä elämää. Lapset eivät enää liiku luontaisesti niin kuin ennen, jolloin joka kylässä melkeinpä joka talossa oli karjaa. Lapset osallistuivat maatilan töihin. Lisäksi lapset hiihtivät ja juoksivat sekä harrastivat erilaisia pihapelejä.
Lapsuudestani palautuu mieleeni kesät, jolloin kotona teimme heinätöitä yhdessä vanhempien kanssa. Joinakin kesinä pihaamme kaartoi sukulaisperhe Rovaniemeltä. Heinätyöt kun oli meneillään, sukulaisperheen lapset osallistuivat myös työn tekoon.
Näin jälkikäteen muisteltuna, me maatilojen perheitten lapset ja nuoret ikäiseksemme harrastimme liikuntaa todella paljon. Ei riittänyt, että kesällä teimme päivät pitkät heinätöitä, vaan lähdimme usein vielä päivän päätteeksi yhdessä juoksulenkille metsäpoluille. Lenkin jälkeen lämmitettiin pihasauna ja venyteltiin pihalla nurmikolla.
Juoksulenkit tuolloin meille lapsille ja nuorille olivat tärkeitä, sillä työn teon lomassa kuljettiin yleisurheilukilpailuissa läpi kesän. Kilpailupäivinäkin huhkittiin heinätöitä - ei tosin ihan koko päivää - illaksi kun piti ehtiä 35 kilometrin päähän Posion keskustaan urheilukentälle kilpailemaan.
Erkki Ahola