Kolumni

Liikunta oli 1950-luvulla vanhuksilta kielletty

-
Kuva: Mikko Halvari

Vanhusten viikkoa vietetään parhaillaan myös Koillismaalla. Tapahtumia on runsaasti ja monenlaista ohjelmaa on tarjolla vähän jokaiseen makuun. On ilahduttavaa nähdä, miten runsaslukuisasti ikäihmiset ovat lähteneet liikkeelle. Vanhustyön keskusliitto määrittelee, että arvokas vanhuus on ihmisoikeuskysymys. Niin sen pitäisi ollakin.

Vanhus-sanaa on tämän päivän maailmassa vähän vaikea hahmottaa. Virallisen määritelmän mukaan 65 vuotta täyttänyt henkilö lasketaan vanhukseksi. Ympärillä on kuitenkin valtavasti aktiivisia tuon iän ylittäneitä ihmisiä, jotka elävät täyttä elämää ja heidän allakkansa täyttyvät erilaisista riennoista.

Muistan heikosti oman mummuni 1950-luvulta. Noin 70-kymppisenä hän makasi kotini hellakamarissa, joka oli lämpimin huone koko talossa. Huivi päässä ja virsikirja kädessä kuolemaa odottaen, joka sitten tulikin reilusti alle 80-kymppisenä. Ei puhettakaan, että hänet olisi saatu lähtemään ulos kävelylle. Liikunta oli tuolloin vanhoilta ihmisiltä kielletty.

Tämän päivän seniorit, ikäihmiset, vanhukset - miksi heitä nyt kutsutaankaan - ovat kuin toiselta planeetalta. Jos ihminen on saanut olla suhteellisen terve, hän näyttää nyt 70-kymppisenä samalta kuin 40-50 -vuotias 1960-luvulla.

Usein kuulee sanottavan, että ikä on vain numero. Ei se nyt kuitenkaan ihan niinkään ole. Vuodet näkyvät ja tuntuvat ja niin pitää ollakin.

Viime vuosina on puhuttu paljon vanhusten hoidosta sekä laitoksissa että kotihoidossa. Syystä, sillä keskuudessamme on paljon ihmisiä, jotka eivät selviä omin avuin kotona ja omaiset ovat kaukana. Heitä ei saa jättää yksin, sillä jokaiselle ihmiselle on taattava turvallinen vanhuuden aika.

Ennen eduskuntavaaleja puhuttiin paljon hoitajamitoituksesta. 0,7 hoitajan vähimmäishenkilöstömitoitusta koskeva laki astuu jo ensi vuoden elokuussa voimaan. Laki on heti sitova, mutta tietyillä ehdoilla tehostetun palveluasumisen ja ympärivuorokautisen laitoshoidon yksiköt voivat toimia alle 0,7 vähimmäismitoituksella siirtymäajan eli huhtikuuhun 2023 asti.

Ensi vuodelle hoitajamitoituksen toteuttamiseen on varattu 5 miljoonaa euroa, jolla on tarkoitus päästä siihen, ettei mikään ympärivuorokautisen hoivan yksikkö enää alita nykyistä laatusuositusta eli 0,5 vähimmäismitoitusta.

Kuntatyönantajat eivät alun perin kannattaneet 0,7 mitoituksen säätämistä lailla, mutta taipuivat hallitusohjelmaan perustuvaan mitoitusjaoston kompromissiin.

Kaikkien vanhusten asiat eivät kuitenkaan ole nytkään huonosti. Eilisessä vanhusten viikon tilaisuudessa yksi vanhus totesi, että kyllä Taivalkoskella on hyvä vanheta, kun tuttavia on joka paikassa. Viime aikainen vanhuskeskustelu on antanut tilanteesta huonon ja yksipuolisen kuva. On hyvä, että epäkohdat on tuotu esille ja ne korjataan. Rahaa tähän on yhteiskunnalta löydyttävä.