Alakerta | Janne Kaikkonen / janne.kaikkonen@koillissanomat.fi
Tätä kirjoittaessani tuolla ulkona vallitsee melko tympeä ilma: vettä sataa. Näin marraskuussa sitä toivoisi näkevänsä ja kohtaavansa hieman toisenlaista keliä ulkona liikkuessaan. Vesisade, nollakeli ja liukkaat kulkuväylät eivät ole sitä mitä Koillismaan kaamoksessa kulkeva haluaa. Mieluummin sitä liikkuisi tuolla ulkona vaikka pienehkössä pakkasessa. Onneksi sellaisesta mukavasta talvikelistäkin on jo koettu välähdyksiä tämän syksyn aikana.
Eniten näissä vallitsevissa olosuhteissa harmittaa tuo liukkaus. Vähänkin huolimattomampi askel voi tietää kompurointia, joka johtaa kaatumiseen. Pahimmillaan edessä saattaa olla jopa reissu sairaalaan paikattavaksi. Itselleni kävi pieni askellusvirhe tuossa reilu viikko sitten, jolloin liukkaiden kelien vallitessa löysin itseni maan pinnalta. Selvisin ruhjeitta, mutta silmälasit hajosivat.
Onneksi löysin asuntoni kätköistä vanhat lasit, joita olen nyt käyttänyt uusia okuläärejä odotellessani. Nimittäin ilman silmälaseja olisi elämä käynyt kohtuuttoman hankalaksi. En esimerkiksi näkisi kirjoittaa tätä tekstiä. Tai ehkä näkisin, jos tihrustaisin näppäimistöä oikein läheltä. Kirjoittamani tekstin lukeminen tietokoneen näyttöruudulta ei sen sijaan onnistuisi millään tavalla.
Olen ollut silmälasien käyttäjä keväästä 1991 lähtien. Tuona vuonna helmikuussa seurasin vielä omin silmin pohjoiskarjalalaisen hotellihuoneen televisiosta Val di Fiemmen MM-hiihtoja, mutta vain hetkeä myöhemmin kuljin silmälasit päässäni. Ensimmäiset lasini olivat tyylikkäät peittäessään suunnilleen puolet naamastani. Sittemmin silmälasimuotini on uusiutunut useampaan otteeseen näkökyvyn heikentyessä. Lähiaikoina koittaa siis seuraavan muutoksen aika.
Toiveissani on, että kelit muuttuvat parempaan suuntaan ja saan uudet lasit päähäni jo ennen reilun viikon kuluttua koittavaa Nordic Openingia. Nimittäin mieluummin tarkkailen uusien linssien läpi maailman huippu-urheilijoiden menoa ladulla sekä mäessä ja nautin kisamakkaraa pienessä pakkasessa kuin vaellan loskakelissä puolisokeana.
Janne Kaikkonen