Alakerta |Emmi Tenkula / toimitus@koillissanomat.fi
– No se onkin jääkiekkoilija, saattaa lipsahtaa suustani. Siinä se tuli, hirvittävä yleistys.
Lausahdukseni kuulostaa negatiiviselta, mutta sitä se ei varsinaisesti ole. Lausahdukseni on silkkaa laiskuutta, kun yritän kuvailla jotakuta henkilöä tai selittää henkilön käytöstä. On paljon helpompaa antaa stereotyyppinen yleiskuva, kuin yksilöllinen ja pohdiskeltu selitys. Ongelmana vain on, ettei stereotypia kerro kuulijalleni mitään.
Yleistyskyky on ihmiselle välttämätön, jotta aivot pystyvät käsittelemään ja jäsentämään tietoja. Samankaltaisia piirteitä omaavat henkilöt jaetaan pään sisällä omiksi kuvitteellisiksi joukoiksi, joissa pätee tietyt keskiarvot ja yleispiirteet. Tiivistettynä kun tapaat kaksi silmälasipäistä älykköä, alat alitajuntaisesti pitää rillipäisiä fiksuina. Harmi vain, että silmälasit eivät kerro mitään ihmisen ajatuksen juoksusta. Silmälasivertaus on vielä harmiton, mutta entä jos kyseessä onkin jokin vakavampi, voimakkaasti negatiivinen stereotypia? Varoittavana esimerkkinä yleistynyt huono asenne kaikkia maahanmuuttajia kohtaan.
Stereotypioilla on valitettavasti voimakas yhteys ennakkoluuloihin ja rasismiin. Ei voi sanoa, että stereotypia suoraan johtaisi rasismiin, mutta toisaalta stereotypia on rasismin elinehto. Kun muodostamme yleistyksiä ihmisryhmiä ja kokonaisia kansoja kohtaan, menemme auttamatta metsään. Todellisuudessa kukaan ei voi sanoa tältä istumalta, millainen henkilö on Namibiassa asuva kolmekymppinen mies nimeltään Nujoma. Emme me tunne häntä.
Koska tiedostan muodostavani epäreiluja yleistyksiä muista ihmisistä, yritin miettiä millaisessa lokerossa minä kökötän. En keksinyt, vaikka joku muu olisi varmasti osannut sijoittaa minut jonnekin hänen ajatusmaailmassaan. Nykyaikana, kun ihmisiä kannustetaan ehdottomasti yksilöllisyyteen, on vaikea nähdä tai suostua näkemään itsensä vain osana ryhmää. Itsensä tuntee sen verran hyvin, ettei voi ahtaa itseään muutaman suhteellisen pätevän raamin sisään. Tämä moniulotteisuus pitäisi oppia näkemään myös muissa ihmisissä.
Vaikka yleistyksiä tarvitaan, ne pitäisi pitää kevyissä aiheissa, kuten kuvailemassa ulkonäköä, ei kenenkään henkistä puolta. ’’Älä tuomitse, ellet tunne’’, pätee hyvin vieläkin.
Emmi Tenkula