Alakerta | Jaana Kangas / jaana.kangas@koillissanomat.fi
Välillä minua ketuttaa pätkätyöläisenä oleminen, ja olen tehnyt määräaikaisuuksia vasta vajaan vuoden. Esimerkiksi tätini ehti tehdä pätkätöitä muutaman vuosikymmenen ennen vakinaista virkaa. Niistä kymmenen vuotta ilman kesälomaa.
Siitä pääsemmekin lomaan. Lomaksi minä ja ehkä muutkin pätkätyöläiset kutsuvat sitä aikaa, kun ei ole töitä. Toiset nimittävät sitä työttömyydeksi. Omaa lomaakin voi ottaa, eli olla ottamatta vastaan tarjottuja töitä tietylle ajalle. Mutta tällainen loma tarkoittaa suoraan rahan menetystä.
Jos lomaa kuitenkin päätyy pitämään, ei sitä voi pitää silloin, kun oikeat ihmiset lomailevat. Silloin kannattaa tehdä töitä, koska joku tarvitaan tuuraamaan lomailijoita.
Entäs sitten kaikki vakituisen tai pitkän määräaikaisen työsuhteen muut edut, kuten liikunta- ja kulttuurisetelit? Useilla työpaikoilla määräaikaisillekin tarjotaan seteleitä, mutta ehtona on, että työsuhde on tarpeeksi pitkä, esimerkiksi yhtäjaksoisesti neljä kuukautta.
Voi kun saisikin sen neljän kuukauden määräaikaisuuden. Pisin työsuhteeni on tähän mennessä ollut kolme kuukautta. Kotona minulla on nippu muutaman päivän ja viikon työsopimuksia. Enkä varmasti ole ainoa, joka on tällaisessa tilanteessa.
Pätkätyöläinen maksaa liikuntansa ja kulttuurinsa kokonaan omasta pussistaan. Liikuntasetelin virkaa toimittaa milloin viiden, milloin viidenkymmenen euron riihikuiva käteinen.
Pätkätyöläisen elämää varjostaa jatkuva epätietoisuus siitä, mitä tapahtuu ensi viikolla tai ensi kuussa. Onko töitä, onko rahaa? Suunnitelmia on hankala tehdä pitkälle tulevaisuuteen, jos tietää olevansa tilanteessa, että töitä on vastaanotettava, kun niitä tarjotaan.
Epävarmuutta varsinkin rahasta lisää se, että työttömyyden kohdatessa kestää aina jonkin aikaa, ennen kuin työttömyyskorvaus napsahtaa tilille. Sitä odotellessakin on syötävä ja maksettava laskuja. Seuraavaa palkkapäivää voi vain arvailla.
No, kyllä tämän pätkätyöläisyyden kanssa pystyy elämään, valituksesta huolimatta. Ei se loppujen lopuksi ole niin paha asia. Välillä vain toivoisi pääsevänsä nauttimaan edes joistain samoista eduista kuin työkaverit. Yhtä lailla niitä töitä kuitenkin tehdään.
Jaana Kangas