Alakerta | Petri Karjalainen / petri.karjalainen@koillissanomat.fi
Mitä yhteistä on Kitkajoen rantamaisemien hakkuilla ja Juha Kankkusen ajokoululla? Ei mitään, jos minulta kysytään. Silti molempia on vastustettu luonnonsuojelun nimissä.
Tekee mieli kysyä asioiden mittasuhteiden perään.
Elettiin aikoja, jolloin Kankkusen ajokoulu aloitteli toimintaansa ja paikallinen kumppanuusyhtiö haki ajolupaa erään järven jäälle.
Joukko ihmisiä nousi takajaloilleen. Ei tämmöistä saa olla meillä maaseudun rauhassa, rallia ja tyhjän rälläämistä! Parkua kuunnellessa tuli itsellekin mieleen, että on tämä kohtuutonta. Kuka haluaisi kuunnella helvetinkoneiden pauhua omalla nurkallaan?
Onneksi tuli tilaisuus käydä paikan päällä. Jääradalla hyrisi peräkkäin neljä kappaletta Bentley -loistoautoja. Nimenomaa hyrisi, ei ulvonut. Melua mitattiin lähimpien asutusten pihoilla. Tulokseksi saatiin, että melu vastasi ihmisen kuiskausta.
Kuiskausta? Onko tästä nyt oikeasti häiriöksi?
Ajolupa heltisi järvelle aikanaan, mutta leima jäi: rallia ja tyhjänaikaista rälläämistä. Monesti olen miettinyt, että mikä asiassa oikein ärsyttää. Jokunen auto ajaa muutamana kevättalven viikkona muutaman tunnin päivässä. Haluan vilpittömästi uskoa, että kyse on ihmisten tietämättömyydestä.
Sosiaalisessa mediassa sanailin aiheesta vuosia tuntemani vihreiden valtuutetun Jyrki Mäkelän kanssa. Hän iloitsi facebookissa, kuinka ”ralliautoilulle Kuusamon erämaisemissa” oli onnistuttu sanomaan ei Junganjärvellä, kun ajolupa kumoutui hallinto-oikeuden päätöksellä. Kuinkahan moni rannan asukkaista olisi alunperinkään valittanut, jos oikeasti tietäisi, millaisesta toiminnasta on kyse?
Onneksi Kankkunen ja kumppanit ovat olleet kärsivällisiä, pysyneet paikkakunnalla, tehneet Kuusamoa tunnetuksi ja jättäneet siinä sivussa kasan euroja.
Jos luonnonsuojelusta paasataan mitättömissä yhteyksissä, niin uskottavuus kärsii, kun jotain on oikeasti menossa pieleen. Kitkajoen rantamaisemien hakkuista olen aika lailla Mäkelän Jyrkin porukoiden kanssa samaa mieltä. Suoja-alue joelle olisi saanut olla laajempi maisemahaitan takia. Tosin Mustosen Sepon lukijan kuvassa (KS 4.2.) tilanne ei näyttänyt niin pahalta kuin on annettu ymmärtää. Totuus selviää kesällä.
Metsänhakkuissa ja jäärata-ajossa on kyse pohjimmiltaan samasta asiasta: toisten huomioimisesta ja suvaitsevaisuudesta. Metsähallitus tuskin olisi konkurssia tehnyt, vaikka olisi jättänyt isomman siivun metsää joenvarteen turistien silmän iloksi.
Ja jos joku haluaa ajaa autolla jäällä, niin antaa ajaa, kun ei siitä kohtuutonta haittaa ole kellekään.
Löysätään pipoa, niin meillä kaikilla on helpompaa.
Petri Karjalainen