”Löy­tyy­kö sieltä nat­si­kul­taa tai entinen po­ti­las?” – Raa­te­sal­men kun­nal­lis­ko­dis­ta löytyi maan alta huone, jossa ei ole ovia

Raatesalmen kunnalliskodin julkisivu nykyisellään Kuusamojärveltä päin. 1980-luvulla entisen kunnalliskodin tiloissa toimineen puusepänyrityksen hahmotelma siitä, kuinka puutavara (sininen viiva) liikkuu sujuvasti läpi teollisuushalliksi muutetun hirsitalon.
Raatesalmen kunnalliskodin julkisivu nykyisellään Kuusamojärveltä päin.
Raatesalmen kunnalliskodin julkisivu nykyisellään Kuusamojärveltä päin.
Kuva: Suvi Peltola

Lähes 100 vuotta vanhasta Raatesalmen entisestä kunnalliskodista paljastuu edelleen jatkuvasti jotain uutta. Kuusamon Puutteenkylässä sijaitsevan rakennuksesta on vastikään löytynyt esimerkiksi huone, jonne ei ole rakennettu yhtään sisäänkäyntiä.

Kellarikerrokseen rakennettu muutaman neliön umpinainen huone huomattiin, kun rakennukselle suoritettujen laserkeilaus-mittausten perusteella valmistettuja kuvia ryhdyttiin tutkimaan.

– Se on aika hauska yksityiskohta. Löytyyköhän sieltä natsikultaa tai onko sinne piilotettu joku entinen potilas, Raatesalmen tilan nykyinen omistaja Vesa Varpa pohtii naurahtaen.

– Huonetta on kyllä ehdottomasti tarkoitus tutkia tarkemmin, mutta tällä hetkellä koko kellarikerros on romahtamisvaarassa olevaa tilaa, joten sinne ei voi mennä, hän täsmentää.

Laserkeilaus ja sen pohjalta laaditut kuvat kuuluvat osaksi Oulun yliopiston arkkitehtuurin tiedekunnassa tehtyä lopputyötä. Keväällä arkkitehdiksi valmistuneen Harri Ryynäsen diplomityössä paneudutaan kohteen mittaamisen ja muun dokumentoinnin lisäksi entisen kunnalliskodin historiaan.

Sitä perataan runsaan arkistomateriaalin kuten kirjallisuuslähteiden ja aiheesta kirjoitettujen lehtijuttujen avulla. Niiden kautta Ryynäselle on muodostunut käsitys siitä, miten kerran koko kunnan kannalta merkittävää rakennusta vuosien saatossa ensin runneltiin ja kuinka se myöhemmin päästettiin rapistumaan nykyiseen koruttomaan tilaansa.

Hänen käsityksensä mukaan Kuusamon kunnan penseä suhtautuminen Raatesalmen kunnostus- ja suojeluhankkeita kohtaan 1990-luvun lopulla johtui paljolti rahasta.

– Avainasemassa oli se seikka, että Raatesalmeen suunnitellun toiminnan työllistäville vaikutuksille ei ollut täyttä varmuutta. Silloinen kunnanhallitus halusi ehdottomasti, että sinne tulee työpaikkoja tai muuten ei rajoitusta tule. Tämä on lähteiden kautta minulle hahmottunut käsitys.

Vesa Varpan tulkinnan mukaan taustalla on ollut myös poliittista kissanhännänvetoa.

– Mitä olen sen aikaisten, Raatesalmen suojelua ja kunnostamista puoltaneiden kuntapäättäjien kanssa keskustellut, niin kyllä se oli paljolti kunnallispoliittinen kysymys. Kunnostusta vastustaneilla tahoilla oli ehkä haluja käyttää aluetta muuten rakennuspaikkana tai vastaavaa.

Diplomityön tekeminen vei Harri Ryynäseltä yhteensä noin vuoden. Tutkimusten edetessä hän pääsi yhä paremmin perille taustoista ja tapahtumaketjuista, jotka johtivat nyttemmin historiallisesti merkittävässä pihapiirissä sijaitsevan ja itsessään historiallisesti merkittäväksi tunnustetun rakennuksen alennustilaan.

Ryynäsen arkkitehdin silmälasien läpi katsottuna entisen kunnalliskodin historian synkin hetki sijoittuu 1980-luvulle, jolloin rakennusta isäinnöi siellä vuokralaisena toiminut puusepänyritys. Vuosien 1979-1989 välisenä aikana yritys pyrki määrätietoisesti muuttamaan vanhan hirsitalon teollisuushalliksi.

– Nähdessäni puusepänyrityksen laatimat suunnitelmat lähes kaikkien alakerran väliseinien puhkomisesta tajusin, kuinka ajattelemattomia ihmiset voivat olla silloin, kun he näkevät vain pelkän rakennuksen. Ajatellaan, että tämähän on vain talo, jota voi käyttää hyväksi, eikä mietitä mitä se tarkoittaa rakennuksen tulevaisuudelle ja tuhoutuuko uudistamisen yhteydessä historiaa.

”Kunnostusta vastustaneilla tahoilla oli ehkä haluja käyttää aluetta muuta rakennuspaikkana tai vastaavaa.