Alakerta | Suvi Peltola / suvi.peltola@koillissanomat.fi
Suvi Peltola Koillissanomista hei. Näin aloitan jokseenkin kaikki työpuheluni, usein toistakymmentä kappaletta päivässä. Jos soitan henkilölle, jolle soittelen usein, saatan tuttavallisesti vaihtaa kahden ensimmäisen sanan paikkaa.
Oikein kaverilliseksi heittäytyessäni tervehdin sanalla terve, tähän tapaan: ”Peltolan Suvi Koillissanomista terve!”
Lähes aina puhelu jatkuu ilman, että edes harkitsen teititteleväni haastateltavaa. Sinuttelen sumeilematta kaupungin virkamiehiä ja luottamushenkilöitä, miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja. Vain todella iäkkäiden ihmisten kohdalla mieleeni saattaa juolahtaa, että heidän teitittelemisensä voisi olla viisasta.
Teen oma-aloitteisesti sinunkauppoja myös taiteilijoiden ja urheilijoiden kanssa. Olen sinutellut muun muassa viime vuoden Vuoden lehtikuva -kilpailun menestyjää Meeri Koutaniemeä ja mäkikotka Janne Ahosta.
Toissaviikolla haastattelin puhelimessa Jorma Hynnistä. Häneltä sentään ymmärsin kysyä, saako oopperalaulajaa sinutella. Onneksi sai. Onneksi siksi, että olen mahdottoman huono teitittelijä. Juuri siksi pysyttelen visusti sinuttelussa.
Mielenkiintoista teitittelytaidon puutteessani on, että se pätee vain suomen kielen kohdalla. Olen opiskellut pitkään saksaa, ja vaikka taitoni ovat ruosteessa, teititteleminen saksaksi ei tuota tuskaa. Pienen kiitosta ja kohteliasta pyyntöä osoittavan bitte-sanan käyttäminen sujuu ongelmitta, samoin englannissa samaan tapaan käytettävän sanan please.
Haastattelin jokin aika sitten Brightonissa vuoden vaihto-opiskelijana viettänyt kuusamolaista Sofia Leinosta. Hän mainitsi yhdeksi suurimmaksi kotiinpaluun aiheuttamaksi kulttuurishokiksi pleasen puuttumisen. Leinonen kertoi jääneensä suu auki ihmettelemään, kun häneen Helsinki-Vantaan lentokentällä törmännyt mies ei pahoitellutkaan välikohtausta brittiläisen vuolaasti.
Kyseinen tapaus osoittaa, että kohteliaisuus on toteutuksen osalta tottumiskysymys. Väitän, että oppisin teitittelemään, jos vain haluaisin ja jos esimerkiksi televisiossa teititeltäisiin enemmän. En ehdota paluuta turhantärkeään pokkurointiin, vain kevyttä kasvojenkohotusta nykyiseen puhetapaamme.
Pieni ylimääräinen, omalle kohdalle osuva kohteliaisuus voi nimittäin pelastaa päivän.
Suvi Peltola