Välillä herää epäilys kaiken uuden tarpeellisuudesta ja pakollisuudesta. Kehitys kehittyy ja talouden rattaat pyörivät. Mutta kenen ehdoilla talouselämä pyörii ja kenen hyväksi? Siihen tuskin saadaan oikeata vastausta muuta kuin salaliittoteorioita.
Teollisuus tarvitsee pyöriäkseen uutuuksia ja mahdollisimman lyhytaikaisia tuotteita myynnin takaamiseksi. Tuotteiden lyhytaikaisuuteen ja korjaamattomuuteen on jo EU:kin puuttunut vaatien muutosta: tuotteiden pitää olla kestävämpiä.
Käytössä kestävien, ympäristöystävällisten, turvallisten ja kierrätettävien tuotteiden tulisi olla normi EU:ssa. Tähän tavoitteeseen pyritään uusien ekologisen suunnittelun sääntöjen avulla. Ekologisella suunnittelulla tarkoitetaan sitä, että ympäristönäkökulma huomioidaan jo suunnitteluvaiheessa.
Tavoitteena on tuotteiden ympäristövaikutuksen minimointi koko niiden elinkaaren ajan. EU:n uudistusten myötä lisättäisiin myös tuotteilta vaadittavia miniminormeja koskien niiden kestävyyttä, korjattavuutta, energiatehokkuutta ja kierrätystä. Kaikki edellinen on hyvästä, mutta silti maapallomme täyttyy pian rojusta, jota kukaan ei hallitse.
Herää myös kysymys uutuustuotteiden tarpeellisuudesta. Eivätkö nykyiset laitteet vastaa tarkoitustaan? Otetaan esimerkiksi hehkulamppu. Ensimmäiset henkilamput olivat suorastaan ikuisia ja väitetään yhden valaisevan vieläkin. Tämähän ei tietenkään sopinut alan teollisuudelle myynnin jäädessä pieneksi. Amerikkalaiset lamppuyritykset sopivat keskenään pitkäikäisten hehkulamppujen tuotantokiellosta. Kuten muistamme, viimeisinä vuosikymmeninä lampputeknologia on muuttunut useampaan kertaan. Erään vaiheen lamppujen valmistus ja käyttö kielletään. Nyt eletään jonkinlaista led-kautta. Eikä se lopu tähän. Alan liiketoiminta tulee kukoistamaan uutuuksien ja kieltojen myötä.
Samanlaisia piirteitä on ollut havaittavissa televisioissa. Tietyn vanhan teknologia vastaanottimet eivät enää toimi, koska lähetyssignaali muuttuu. Tämä takaa alalle uutta vauhtia ja myyntiä.
Miksi ihmiset juoksevat uutuuksien perässä? Eivätkö kuluttajat voisi tehdä asialle mitään? Valitettavasti eri kuluttajaryhmät käyttäytyvät eri tavalla. Innovaatioketjussa ”aikaiset omaksujat” ovat aina uutuuksien perässä ensimmäisinä muiden ryhmien tullessa perässä. Markkinointi ajaa ohi järjen.
Sähköautoboomin seuraukset lienevät arvaamattomat. Tosin akkumateriaalin raaka-aineiden kysyntä räjähtää tarjoten mahdollisuuksia ao. jalosteiden kaivostoiminnalle myös Lapissa ja Koillismaalla. Liekö akkujen arvoketjua mietitty loppuun saakka. Fossiilisilla polttoaineilla olisi pärjätty hyvin, mutta luopuminen öljystä vähentää myös Venäjän vaikutusvaltaa. Öljyn kiristysefektiä monopoleineen (Opec) halutaan vähentää.
Tuulivoimalat ovat oma erikoisuutensa. Fossiilisista polttoaineista luopuminen vihreän vallankumouksen myötä on saanut aikaiseksi tuulivoimalaboomi, joka tosin alkaa jo hyytyä. Olisihan Suomessa muitakin sähkön tuottamismahdollisuuksia, joista ei tule elinkaaren lopussa metalliromua, kuten jatkuvasti uusiutuva saasteeton vesivoima. Ei ydinvoimakaan ihan mahdoton ole. Energiapolitiikka muutenkin on kääntynyt päälaelleen turpeen käyttökiellon myötä (Ruotsissa tätä kieltoa ei ole), sillä lämpövoimaloissa on pakko polttaa tukkipuuta, jonka varaan Suomen vientiteollisuus ja hyvinvointi ovat rakentuneet. Maailmankirjat ovat sekaisin. Herääkin kysymys siitä, mitkä tahot ovat näiden muutosvoimien takana?