Tilastot, kehitysennusteet, taulukot, diagrammit ja graafit kuuluvat kunnalliseen suunnitteluun, vaihtoehtotarkasteluun ja päätöksentekoon yhtä kiinteästi kuin historiatiedotkin. Niiden hyödyntäminen vaan vaihtelee valtavasti, vaikka tietoa on nykyisin käytettävissä lähes rajattomasti.
Tallessa olevaa tietoa hyväksikäyttäen meillä on käytössämme erilaisia kehitysennusteita pitkälle tulevaisuuteen niin väestönkehityksestä kuin sen rakenteesta, syntyvyydestä, asumisesta, työpaikkamuutoksista kuin elinkeinorakenteenkin elämisestä aina omistamisen uudistumiseen asti.
Tiedon määrän ollessa siis – ainakin lähtökohtaisesti – lähes tolkuton, on seuraavaksi oltava tahtoa sitä käyttää hyväksi vahvuuksia vahvistamalla ja heikkouksia helpottomalla. Aivan alkuun on asemoitava se: missä tilanteessa ollaan, mistä olemme tulleet ja mihin olemme menossa? Seuraavaksi pitäisi pystyä päättämään se tavoitetila, mihin me toimillamme haluamme pyrkiä ja päästä.
Vasta sitten, kun päämäärä on tiedossa, voidaan ryhtyä miettimään niitä keinoja ja toimenpiteitä, mitä vaaditaan tavoitteeksi asetetun päämäärän saavuttamiseksi. Suunnitteluun kannattaa satsata ja panostaa, sillä hyvin suunniteltu on monissa tapauksissa jo puoliksi tehty. Askeltaminen on helppoa, kun askelmerkit on selkeästi asetettu.
Meillä on käytettävissämme jo valmiiksi, muiden tahojen tuottamana, tiedot esimerkiksi siitä, mitä Kuusamo on vaikkapa vuonna 2040. Kun väestöpohjastamme on jo nyt menetetty lähes Taivalkosken koko nykyinen asukasmäärä, olisi tuolloin kadotettu sen lisäksi vielä melkeinpä Sallan kunnankin asujaimiston suuruinen väkijoukko.
Tämän lisäksi tiedossamme on se, että kuolleisuutemme kasvaa, syntyvyytemme laskee, huoltosuhteemme heikkenee, väestömme ikääntyy ja sairastavuutemme synkkenee sekä omistuksemme karkaavat käsistämme, samoin kuin kiinteistöjemme arvot laskevat. Suuntanuolemme sojottavat tasan siihen suuntaan, mihin niiden ei pitäisi osoittaa.
Sekin on tiedossa, että juuri näin käy ja tapahtuu, jos asioille ei tehdä mitään. Oma suunnitelma tässä tapauksessa on se, mihin rattaisiin asetetaan kalikoita ja mitä kehitystä puolestansa pyritään tukemaan ja jopa edesauttamaan. Kyse on siitä, annammeko tilastojen viedä meitä vai haemmeko itse oman suuntamme.
Ei voi olla niin, että ainoa myönteinen seikka tulevaisuudessamme olisi vain tilakysymys. Se, että Kuusamossa on väljyyttä väestön vähentyessä – elintilaa kunnanrajojen sisäpuolella.
Koska ihmiselämän ajanjaksoista työelämäkausi on yhteiskunnallisesti tuottoisinta aikaa ja se pääsääntöisesti on myös ihmisen elinkaaren pisin ajanjakso, olisi siihen kiinnitettävä päähuomio. Mitä se sitten olisi ja mitä se vaatisi? Sen perustuslaillisen työn oikeuden turvaaminen on avainasemassa. Me tarvitsemme oikeita, ympärivuotisia ja kunnolla palkattuja työtilaisuuksia.
Käänne ei tule tapahtumaan itsestään. Siihen tarvitaan käänteentekeviä ratkaisuja. Mikään ei muutu silläkään, että vain omahyväisinä olla öllötetään omassa erinomaisuudessaan. Jotta jokin muuttuisi siitä mitä se on tai on ennustettu jatkossa olevan, on tehtävä jotakin aivan toisin kuin on tähän saakka tehty. Vanhoja jo moneen kertaan tehtyjä virheitä toistamalla vain kasvatamme kokonaisvirhesaldoamme entisestään.
On yleisesti tiedossa, että kritiikki ja kyseenalaistaminen ovat kehityksen käyttövoimia. Sekin tiedetään, että ylpeys käy vain lankeemuksen edellä.
Muutoin olen sitä mieltä, että Kuusamo on pelastettava!