Seuraavassa kuvaan yksityisenä henkilönä julkisten terveyspalveluiden metsästysyritystä tänä keväänä eräässä 100 000 asukkaan kaupungissa. Huomautan heti aluksi, etteivät kokemukset liity miltään osin Kuusamon terveyskeskukseen. Olen joskus asioinut Kuusamon terveyskeskuksessa lasten kanssa. Palvelussa ei ole ollut koskaan mitään moittimista.
Olen ollut huomaavina, että joillakin kuusamolaisilla on perustarve moittia Kuusamon terveyspalveluita paikallisen aviisin sivuilla keskimäärin kerran kuussa. Mutta sanoisinpa näin, että jos perusvalittajakuusamolainen olisi joutunut minun asemaan, varmaankin verkkarit olisivat revenneet ja slaagi iskenyt.
Tietyssä elämän vaiheessa joudutaan luopumaan työnantajan tarjoamista terveyspalveluista, jolloin on lähes pakko siirtyä käyttämään julkisia terveyspalveluja – tai ei nyt ihan pakko. Lähes 50 vuotta veroja maksaneena ihminen haluaisi verokertymälleen jotain vastinetta terveyspalvelujen kuten myös kirkon puolelta.
Julkisten palvelujen haasteet
Ensimmäinen toimenpide on löytää oikea terveyskeskus isohkosta kaupungista, jossa niitä on useampia. Seuraavaksi verkkosivuilta tulee lukea tarkkaan, minne pitää soittaa ja miten varata lääkäriaika. Itse ei voi varata aikoja, sillä lääkärin vastaanotolle tai mille muulle tahansa palvelulle on asetettu puhelinportinvartija, joka kyselee tarkasti asiakkaan oireet.
Näistä sentraalisannoista on kehittynyt ilmeisen tehokkaita tautien ja oireiden asiantuntijoita. Heidän valtansa on melkoinen. Vuoden alussa onnistun pääsemään puhelintädin juttusille soittoa seuraavana päivänä. Ensimmäisen päivän roikuin puhelinjonossa. Tosin olin jättänyt soittopyynnön painamalla numeroa 1, mutta ilmeisesti olin sulkenut puhelun liian nopeasti, jolloin takaisinsoittopyyntö oli jäänyt ”pilveen”.
Ensimmäinen erävoitto
Kiireettömänä potilaana sain ajan kuukauden päästä helmikuussa. Mainittu terveysasema on keskikaupungilla, jolloin autoparkin löytäminen on oma taiteenlajinsa. Olisinhan voinut kävellä nuo vaivaiset 5 km. Kuukauden päästä kävin ensimmäisen kerran julkisella terveysasemalla. Yllätyksekseni kaikki meni hyvin ja palvelu oli loistavaa. Jututin nuorta lääkäriä, jolloin ilmeni, että kaupungin lääkäripaikoista on puolet täyttämättä. Pakollisen terveyskeskuspalvelun jälkeen nuoret lääkärit suuntaavat pääkaupunkiseudulle – ei tänne kukaan jää mätänemään.
Hieman jännitin tuota ensimmäistä käyntiä julkisella, sillä kollegani Anne oli saanut melko tylpän kohtelun samaisessa yksikössä. Naislääkäri oli heti aluksi ”haukkunut” Annen siitä, että miksi hitossa terve ihminen tulee lääkärille. Lisäksi Anne oli saanut kuunnella naislääkärin posmotukset hänen omista selkävaivoistaan vastaanoton ajan, eli roolit olivat kääntyneet päälaelleen. Kollega ei ole sittemmin avinoinut mainitun keskustan palvelun tarjoajaa – olihan kohtelu ollut varsin tylppää.
Korona sekoittaa järjestelmän
Pääsiäisen tienoilla alkoi korona vyöryä Suomeen. Olin saanut ihmeellisen kurkkutaudin, jota podin jo kolmatta viikkoa. Piti päästä lääkärille. Taas alkoi soittorumpa. Puhelintäti ei vastannut, joten jouduin jonotuslistalle. Muistin maagisen ykkösnumeron (1) ja lopetin yrittämisen.
Tällä kertaa takaisinsoittojärjestelmä toimi ja kontrollitäti soitti ja alkoi kysellä vaivoistani. Yritin selittää kurkkuvaivojani, mutta hän kyselee koko ajan kuumeesta ja muista oireista. Kuulustelun jälkeen Gertrud totesi: ”Ja tännehän sitten ette tule, pysykää kotona ja sairastakaa siellä.”
Kohtelu oli mielestäni liian tylppää, joten tein valituksen kaupungin palvelulaadun valvontaan.
Meni aikaa ja podin kurkkuoireita ja kuivaa yskää edelleen kuudetta viikkoa. Tein netissä myös koronatestin ja muutaman toisenkin itsearvioinnin. Koronatestin mukaan pitäisi ottaa heti yhteyttä terveyskeskukseen. Toisen testin mukaan pitäisi soittaa välittömästi 112, koska ilmeinen keuhkoveritulppa tms. Hieman alkoi huolestuttaa.
Alkoi olla kolmas kuukausi meneillään ja samat vaivat jatkuivat. Tein uudelleen Omakannassa testit ja sain kehotuksen mennä hoitoon. Rohkaisin mieleni ja soitin terveyskeskuksen kontrollinumeroon ja pääsin koronanumeroon. Kerroin tehneeni korona-testin netissä ja sen mukaan minun pitäisi ottaa yhteyttä terveyskeskukseen. Verkkosivuilla olikin väärä puhelinnumero ja pitikin soittaa omaan terveyskeskukseen. Soittorumba jatkui.
Ette voi tulla tänne
Soitin omaan terveyskeskukseen ja kontrollitäti totesi, ettette voi tulla tänne terveyskeskukseen ennen kuin olette käyneet koronatestissä. En siis saanut aikaa kurkkuvaivoilleni. Sen sijaan sain ohjeet jäädä odottamaan uutta soittoa koronapisteestä.
Sain ohjeet ajaa omalla autollani toiselle puolen kaupunkia, missä testi tehtäisiin autossa. Minua palveli kohteessa kaksi avaruuspukuun pukeutunutta hoitajaa ja näyte otettiin. Systeemi muistutti drive-in hampurilaiskioskia, ilman että en saanut hampparia.
Samalla viikolla piti ottaa myös verikokeet ja sydänfilmi. Verikokeet on keskitetty erillisiin pisteisiin keskikaupungille, jonne piti mennä jonottamaan aamulla klo 7. Yksityinen Fim Lab oli tosiaan hionut prosessinsa huippuunsa, sillä näytteitä otettiin liukuhihnalla. Sydänfilmiä en saanut, koska en ollut sitä erikseen varannut. Ohje: ”Tulette uudelleen tai menette toiseen paikkaan”.
Seuraavaksi aloin metsästää aikoja sydänfilmin saamiseksi ja sellainenhan löytyi toiselta puolen kaupunkia seuraavalle päivälle. Toiveikkaana ajoin uuteen terveyskeskukseen ja homma hoitui trimmatulla Fim Labin prosessilla.
Terveyskeskuksen vaihto
Koska nykyinen terveyskeskus oli keskustassa ja hankalasti asioitavissa, asiakas voi vaihtaa terveyskeskusta anomuksella. Olin saanut ohjeet vaihdolle ensimmäisestä terveyskeskuksesta, jonka mukaan anomus pitää tehdä siinä terveyskeskuksessa, jonne haluaa kirjautua. Koska olin sydänfilmiasialla ko. terveyskeskuksessa, menin infoon tekemään ohjeistettua muutosilmoitusta. Infotäti näytti lappua ja sanoi, että hakemus pitää tehdä netissä. Infotädin mukaan he eivät voi sitä tehdä kun atk-yhteydet ”renkkaavat”. Päädyin siihen, että teen muutoshakemuksen kotona netissä.
Samalla olisin halunnut mennä rintakipujen vuoksi päivystykseen, mutta se ei käynyt: ”Teidän pitää mennä omaan terveyskeskukseen, ette voi tulla tänne”. Jospa saan nyt slaagin? Se on eri asia. Viekö ambulanssi minut omaan terveyskeskukseen?...
Sinni loppuu
Olin saanut välissä ilmoituksen kännykkääni, ettei minulla ole koronaa (”näytteessä ei ole osoitettavissa COVID-19-nukleiinihappoa”), joten nyt voisin mennä ensimmäiseen (omaan) terveyskeskukseen. Mutta nyt alkoivat hälytyskellot soida. Taas kontrollitädille soitto, kuulustelu ja aika ehkä kuukauden päästä.
Päätin luopua soitosta Gestapo-Gertrudille ja menin nettiin entisen työterveysyrityksen verkkosivuille. Maksoi mitä maksoi, mutta tätä show’ta en enää jatka. Olin saanut tiukat ohjeet Baabelin mäeltä: ”Me ei olla köyhiä, mene yksityiselle.”
Sain yksityiseltä ajan asiantuntijalle tunnin päästä soitosta. Julkisella puolella olisin roikkunut ilmeisesti loppupäivän puhelinjonossa ja saanut ajan kuukauden päästä.
Yksityispalvelujen tehokkuus
Kohtaamani yksityispuolen asiantuntijalääkäri oli tehokas, kuunteli, koputteli ja katsoi nielua. Hänhän oli yksi kaupungin parhaimmista keuhkolääkäreistä. Lääkäri selosti tarkasti näkemyksensä vaivan syistä eli nenän limakalvojen kuivuminen ja siivilät (?).
Julkisella puolella olisi ensin pitänyt käydä yleislääkärillä, joka kenties olisi passittanut erikoislääkärille jonnekin keskussairaalaan hamassa tulevaisuudessa. Keuhkokuvat olisi pitänyt käydä ottamassa toisessa terveyskeskuksessa...huh.
Yksityisellä puolella kaikki hoidettiin yhdessä tunnissa yhdessä paikassa. Käynti maksoi, mutta oli sen väärti – kun ei olla kuulemma köyhiä ja käärinliinoissa ei ole taskuja. Käynnin yhteydessä tuli puheeksi myös uusi laite, jolla voi hengittää lämmintä vesihöyryä keuhkoihin – vanhan höyryhengityksen tavoin.
Kerroin keuhkolääkärille ostaneeni sellaisen aamulla. Hänen vastauksensa oli yllättävä: ”Sitä ette sitten käytä, palautatte sen heti.” Keuhkolääkärinä hän kertoi, että laitteesta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Muutamat hänenkin asiakkaista ovat sellaisen hankkineet ja pilanneet keuhkonsa: yskivät verta...
Mitä tästä opimmekaan
Julkisten terveyspalveluiden käyttö vaatii sinniä, taitoa, oveluutta ja aikaa. En olisi koskaan uskonut, millaiseen prosessiin ihminen voi joutua. Kuusamolaisten on aivan jonnin joutavaa valittaa jostakin pienestä asiasta.
Puhelinpalvelujen Gestapo-Gertrudista tein reklamaation, jonka tuloksena terveyskeskuksen osastonhoitaja soitti myöhemmin ja halusi tietää tapauksesta lisää. Hänen mukaansa asiakkaalta ei voida evätä lääkäripalveluja, jos hän on sairas. 60 päivää on aivan liikaa hänenkin mielestä potea kurkkuvaivoja. Ehkä minun olisi pitänyt olla vain röyhkeä.
Oletus julkisten palveluiden tehottomuudesta asiakkaan näkökulmasta vahvistui entisestään. Palvelujen tuottajat (yksityiset laboratoriot) ovat tehokkaita, mutta toimintojen hajauttaminen juoksuttaa ihmisiä. Tosin eihän Kuusamossakaan ole saatavissa kaikkia asiantuntijapalveluita, mutta lienee helpompi asioida yhdessä paikassa kuin siellä täällä.
Iän myötä oppii. Seuraava koetus on tulevan muuttomaan terveydenhoitopalvelut. Tosin terveyspalvelut ovat ko. maassa ilmaiset kuten myös lääkkeet.