Kalakisa: Jou­ka­mon siika ja Livon lahna kär­ki­pai­koil­le

Viikon kysymys: Milloin pysyvä lumi sataa Koil­lis­maal­le?

Lukijalta

Lu­ki­jal­ta: Lisää jat­ku­vaa kas­va­tus­ta ta­lous­met­siin – ­tu­ki­po­li­tiik­ka re­mont­tiin

Metsä on ylikulutettu luonnonvara. Metsätaloudessa on liikaa taloutta ja liian vähän luontoa. Metsäteollisuudelle edullisimmaksi kehitetty avohakkuumetsätalous on köyhdyttänyt metsämme ja metsämaisemamme tasaikäisiksi puupelloiksi. Biotalous ei pelasta edes ilmastoa, kun sen hankkeet ovat lisää hakkuita ja lisää lyhytkestoisia tuotteita.

Metsälaki sallii avohakkuuttoman metsänkäsittelyn. Erirakenteisena kasvatettava talousmetsä lunastaa jaksollista paremmin tavoitteita ekologisesta ja sosiaalisesta kestävyydestä. Metsä säilyy peitteisenä, kerroksellisena ja usean puulajin ekosysteeminä. Eläimille on enemmän suojapaikkoja ja ravintoa ja ihmisille runsaammin virkistyskäyttömahdollisuuksia.

Nykymallinen Kemera-tuki (kestävän metsätalouden rahoituslaki) ylläpitää avohakkuumetsätaloutta. Tukea maksetaan muun muassa taimikon hoitoon ja kunnostusojituksiin. Niitä tarvitaan jaksollisessa metsätaloudessa, kun taas jatkuvan kasvatuksen menetelmässä vältytään sekä taimikon hoidolta että maanmuokkaukselta.

Erityisen edullinen ja hyvin soveltuva vaihtoehto peitteinen metsänkasvatus on suometsissä, joita Pohjois-Pohjanmaalla on noin puolet talousmetsistä. Kunnostusojituksille ei ole tarvetta, kun jäävä puusto pitää haihduttamalla pohjaveden pinnan riittävän alhaalla. Vesistöt eivät kuormitu ojien aukaisuista ja maanmuokkauksesta. Muutosta nopeuttaisi kunnostusojitusten luvanvaraisuus. Ojitusta säätelisi vesistön sietokyky eikä metsänhakkuu. Yhteiskunnan verovarojen ohjaaminen puuntuotannon tukemisesta ympäristötekoihin lisäisi erilaisten metsänhoitotapojen tasa-arvoa.

Ilmastonsuojelu puuttuu lainsäädännöstä, joten keinoja päästöjen vähentämiseksi on haettava muualta. Korvaus hiilinielun ylläpidosta metsänomistajalle edistäisi sekä ilmaston- että monimuotoisuuden suojelua. Kiertoajan pidentämiselle ja tukkipuun laadun parantamiselle on kysyntää sahoilla ja puusta rakentajilla. Rahoituksena toimisi ekologisen kompensaation järjestelmä: velvoite ennallistaa tai säilyttää toisaalla tuhottavaa alaa vastaava määrä hiilensidontaan.

Peitteinenkään metsänkasvatus ei ole vastaus kaikkeen. Lahopuujatkumosta on erikseen huolehdittava myös jatkuvan kasvatuksen kuvioilla eikä metsien suojelun tarve poistu. Yli kolmannes Suomen uhanalaisista on metsien lajeja. Talousmetsillä on kuitenkin iso merkitys metsäluonnon köyhtymisen pysäyttämisessä ja suunnan kääntämisessä parempaan.

Erityisen edullinen ja hyvin soveltuva vaihtoehto peitteinen metsänkasvatus on suometsissä, joita Pohjois-Pohjanmaalla on noin puolet talousmetsistä.