Naisten ja miesten tasa-arvo kulttuurin tuottajina, toimijoina kuvataiteen rintamalla Suomessa on kaukainen haavekuva! Näin mesosi kulttuuriohjelma radiossa; mukana 2 naisääntä, yksi miespuolinen. Kulttuurin kuluttaja-harrastelijana ja entisenä kulttuuritoimittajan sijaisena intouduin äsken tutkimaan omia seiniä.
En laskenut paljonko rahaa olen hukannut tauluihin. Ensimmäisestä toimitusharjoittelijan tilistä (noin v. 1963) jonka Rasinkankaan Elvi antoi paperipussissa Koikkarin kassasta ostin Oulusta Leonardon Pyhä Anna -painokuvan (Kristuksen mummo). (Kuusamossa ei ollut taidekauppaa, vaikka olikin taidemaalari Lahja Koivunen). Toimitussihteeri-Kaarinan kanssako me sillä reissulla käytiin? Isä-päätoimittaja oli varmaan kuskina. Kaarina hankki modernia taidetta - Don Quijote ja Sancho Panza ratsastamassa - se on mukava tarina! Mutta kuka oli kuvan tekijä?
Taiteeseen oli kodinperintöä; kun isä vei minut Pyhäsalmelle lukioon (kun keskiarvon vuoksi en kelvannut koti-Kuusamoon) hän oli pakannut tyynyn, peiton, lakanan ja pyyheliinan joukkoon taulujakin. Vai minäkö itse? Sittemmin eri työpaikoissa ollessani eri paikkakunnilla asustellessani taulunäyttelyissä käydessä saattoi tarttua taiteenrakkauskipinä. En tiedä. Vai kotonako se sikisi?
Entä mistä isä-Reino sen sai? Toimitusharjoittelijana Oulun Kalevassa ollessaan (ei ollut vielä perhettä) tuli kerran Ilmari Kianto asioimaan ja ovelta oli huutanut: Missä täällä on se Posion Poika! Sillä nimimerkillä myöhempi Kitkalainen aloitteli sanansäilän läiskeen - vaiko kalskeen....
Meillä oli tauluja, koska isällä oli paljon kulttuuriystäviä, maalareitakin. Sitten kun meillä oli kirjakauppa, joskus asiakas maksoi kirjaostoksensa (alennusmyyntiaikaan saattoi ostaa kerralla ison laatikollisen) taululla...
Seuraavat nimet hokasin seiniltäni. Jotakin saattaa uupua, kun taulut ovat useassa eri huoneessa, osa korkealla ja nimen selvittäminen työlästä. Radio-ohjelma yllytti siis tutkimaan, että naistenko vai miesten taiteilijataivalta on tullut kannatettua, tuettua ostoksin. Rehellisyyden nimessä osa on lahjaksi saatu, tai kiitokseksi, työpalkaksi vaikkapa halkorantteella huhkinnasta, saunan lämmityksestä, suursiivouksesta ym. Joukossa on omien perheenjäsenten kädenjälkiä. Niin lie monessa perheessä.
Siis tekijät esiin, ensin naiset: Annikki A., Anu A., Eeva H., Phimrata H., Eila K., Hilkka P., Hilkka K, Lahja K., Lahja T, Maija K., Raijaliisa K., Maija L., Marja K., Salme K., Saara K., Silja K., Sonja K.,Tuovi T., Eeva T., Heidi V. -19 tekijää, jos 2 ensimmäistä ovat sama henkilö?
Andreas A., Tapio H., Arvi ?, Suli H., Kauko H., Mauno K., Mikko K., Juhani K., Seppo K., Suonna K., Risto K., Holger R., Keijo ?, Leo-Lassi S., Leonardo, Rauno S., Helmer S., Keijo P., Martti P., Raimo L., Raimo M., Martti, ?, Alvar O., Veijo T., Aukusti T. Noin 25 taiteilijaa. Pieni ylivoima miestaiteilijoissa määrällisesti, mutta aika tasaväkistä. Miten muissa perheissä Koillismaalla?
Yksi työ on pariskunnan yhteinen: Esse & Dascha. Lisäksi hyllytilassa muuan veistos (mm. Kuusamon Karhu ja Savolainen juoruakka) ja kaapit varsinkin vielä penkomatta. Joskus toiste, uumoilee