Tässä jokunen aika sitten muuan toimittaja kehui, miten päivä lähtee mainiosti käyntiin, kun aamulla tempaisee kahvit. Mikäli hän tekee näin heti ensimmäisenä ja tyhjään mahaan, niin se on ehdottomasti kaikkein tehokkain tapa pilata vatsansa. Minulla on tästä omakohtaista kokemusta. Opiskeluaikana Helsingissä teimme 1950-luvulla kämppäkaverini kanssa juuri noin. Aamulla herättyämme kiehautimme tukevat pannukahvit, kumosimme kurkkuumme ja painuimme yliopistolle. Tästä tavasta tuli äkkiloppu. Eräänä aamuna herättyämme teimme jälleen saman tempun, ja menimme tenttiin. Molemmille tuli kovat kouristukset kesken tentin. Kämppäkaverille ne tulivat niin kovina, että hänen piti keskeyttää tentti, minä sisulla pakersin loppuun kalpeana ja otsa hiessä.
Otin yhteyttä lääkäriveljeeni, jolle kerroin, mitä oli tapahtunut. Vastaus kuului: ”S:tanan taulapäät, ei koskaan kahvia tyhjään mahaan, mieluimmin syökää ensin kunnolla tai ainakin juokaa vesilasillinen.” Kahvi ei ole pelkkä nautintoaine, vaan se on myös selvä myrkky, jota ei koskaan, ei vahingossakaan, pitäisi nauttia enempää tyhjään mahaan kuin kevyen syönninkään jälkeen. Nykyisin meidän perheessämme nautimme ensin kaurapuuron mieluimmin mustikoiden kanssa, ja vasta sitten juomme kahvin. Päiväkahvinkin juomme vasta aterian jälkeen.
Aamukahvin jälkeen ei ole terveellistä lähteä heti lenkille tai muuhun fyysiseen rasitukseen. Jos kuitenkin niin aikoo tehdä, kannattaa juoda runsaasti vettä heti lähtiessä ja uudelleen palatessa. Kahvi ei yleensäkään ole mikään lenkkijuoma. Mikäli otat termospulloon kuuma juotavaa mukaan, suosittelen kuumaa hunajateetä. Kahvi alkaa helposti korvennella vatsaa lenkin aikana, ja vie nautinnon koko hommasta. Hiihtolenkkien aikana talvella en mielellään nauti kahvia kuin vasta rasituksen ja aterian jälkeen. Tämäkin oppi on tullut kantapään kautta.
Kahvissa on kofeiinia, joka on selvää myrkkyä, ja siitä tulee tietty riippuvuus. Opiskellessani Helsingissä teologiaa sain pahanlaisen vatsataudin. Kahvin juonti oli kokonaiseksi viikoksi lopetettava. Se oli sitten tuskallinen viikko, sillä minulle tuli kova päänsärky. Särkylääkkeen voimalla selvisin pari kolme vuorokautta, ja sitten särky hellitti. Kysymyksessä oli selvä vierotusoire. Kun olen tästä kertonut sellaisille, jotka itse ovat kahvin joutuneet jättämään, he ovat olleet sitä mieltä, että selvisin vähällä. Paitsi, että enhän minä kahvia kokonaan lopettanut. Kun mahani rauhoittui, kahvin juonti on jatkunut.
Kahvia kiitetään siksi, että se piristää. Tämäkin luulo voi olla petollinen. Monelle automiehelle on käynyt niin, että kun he ovat olleet väsyneenä matkalla ja sitten pysähtyneet juomaan kahvit, ja saman tien jatkaneet matkaa, he ovat nukahtaneet rattiin. Välittömästi juonnin jälkeen kahvi ramaisee ja vetää unten maille, ja vasta sen jälkeen piristää. Kun tulen lenkiltä, syön ja juon kahvin, ja käyn pitkäkseni, uni tempaisee minut heti, mutta kohta herään ja olen hyvin pirteä.
Aika yleinen tapa on juoda iltakokouksissa tai illanistujaisissa kahvit. Minä olen harrastanut tätä koko ikäni, ja mitä enemmän ikää on kertynyt, sitä huonompana olen tapaa pitänyt. Hyvin vanha tapa juoda konjakkia kahvin kanssa on mielestäni täysin epäterveellistä vatsalle. Tämänkin olen oppinut kantapään kautta ja pitkän ajan kuluessa. En ole koskaan ollut mikään konjakkisieppo, vaan olen nauttinut sitä vain joskus seurassa.
Varoittaessani kahvin vaaroista, olen niin kuin entisajan pappi, joka opetti seurakuntalaisiaan: ”Älkää eläkö niin kuin minä elän, vaan niin kuin minä sanon.” Minä nimittäin kittaan edelleen kahvia, ja kunnon kahvia sittenkin, eikä mitään ruskeata tiskivettä. Sopivasti käytettynä kahvi sittenkin tuntuu sopivan minulle. Se saa laiskan ja kovan vatsani liikkeelle, antaa päivällä sopivan pirteän työvireen. Kaikille kahvi ei kuitenkaan missään nimessä sovi. Mikäli vatsasi siitä tuntuu kärsivän, parempi lopettaa. Silloin tee on turvallisempi juoma.