Suomen politiikassa tarvitaan aina Remontti Reiskaa tai sanotaan niin, että Reiska on muuttunut ”Sipiläksi”. Tarvitaan siis sipilää. Remonttipolitiikan taustalla on ikuinen valtiontalouden ja äänestäjin synnyttämän heiluriliike: tuhlaa – säästä – tuhlaa.
Nykyinen Marinin hallitus ei tajua, kuinka vaikeata on karsia julkisen puolen menoja ja vähentää tai ainakin minimoida velkaantumista. Sanottakoon niin, että nykyinen hallitus asian tajuaa, mutta ei halua sitä tehdä, koska se olisi heidän äänestäjäkuntaa ja ideologiaansa vastaan. Nykyinen hallitus on lähinnä rahanjakokone.
Miljardien rahanjako on ristitty ”elvytykseksi”. Liekö tuo elvytystä, sillä kyseessä taitaa olla kuitenkin vain vanhojen rakenteiden ylläpito. Nykyisen hallituksen pitäisi ennemminkin pyrkiä talouden tasapainottamiseen. Menojen ja tulojen pitäisi kohdata toisensa. Tämä lienee aika mahdotonta, sillä jo ennen koronakautta Suomi toimi (eli) velaksi, vaikka talouselämä kukoisti. Jo tuolloin pidettiin tärkeänä katkaista hyvien aikojen velanotto, mutta näinhän ei käynyt.
Rahaa on helppo jakaa ja varsinkin velkarahaa. Jakaminen vaikuttaa tolkuttomalta, koska jakosummat ovat niin valtavia, ettei lottokoneessa muutama tai sata miljoonaa tunnu missään. Miljoonat hukkuvat miljardeihin. Jaon tarkoituksenmukaisuus peittyy suuriin lukuihin.
Varmaa kuitenkin on se, että nykyinen meno ei voi jatkua entisellään velkaantumisen osalta ja otettu syömävelka pitää maksaa jossakin vaiheessa. Tulevaisuudessa tarvitaan jälleen menonleikkauksia ja vyönkiristyksiä. Nykyiset hallituspuolueet nostavat kätensä pystyyn ja piiloutuvat koronan taakse. Koronasta saatiinkin perusteltu syntipukki kaikkeen yli varojen elämiseen.
Tarvitaan taas saneeraaja, Remontti Reiskaa tai Sipilää. Uusi Sipilä katkaissee velanoton, pyrkii järkeistämään julkishallintoa ja tekee rajuja menoleikkauksia sekä veronkorotuksia. Kansahan ei pidä tästä tietenkään. Uudelle Sipilälle ja hänen puolueelleen käy kuten vanhalle Sipilälle. Lisäksi vihervasemmisto parkuu aidan reunalla kansalaisten kurjistamista, jota toimenpiteet varmasti ovatkin. Unohdetaan, kuka ajoikaan tai pakotti kurjistumisvaiheeseen. Kansa ei menneitä muistele. Pitää ajatella proaktiivisesti eli ”sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee”. Vihervasemmisto käyttää tilaisuutta hyväkseen agitoinnissaan ja äänestäjät äänestävät jaloillaan. Eihän kukaan leikkauksista ja veronkorotuksista pidä. Uusi Sipilä ja hänen puolueensa äänestetään äänestäjien toimesta pihalle. Tilalle tullevat taas rahanjakoautomaattipuolueet. Näin se menee. Tätä kutsutaan demokratiaksi.
Voidaan tietysti ajatella niinkin, että Suomi muuttaa strategiaansa. Suomi ja monet muut ns. luterilaiset maat ovat eläneet säästeliäästi ja luoneet vaurautta. Uskosta meidän vauraus kumpuaa. Maamme hyvinvointi ja talous ovat olleet aikaisemmin kunnossa ja velkaantuminen suhteellisen kohtuullista. Nyt näiltä tiukan euron mailta tehdään valtavia tulonsiirtoja Italiaan, Espanjaan ja Ranskaan EU:n päätöksellä. Etelän velkakeisarit jatkavat menoaan ja pohjola maksaa. Tässä tilanteessa, ja kun ollaan EU:ssa, ei oikein tunnu oikealta tarkan euron politiikka. Siispä lähdetään velkaantumisen tielle Suomessakin. Velkaiselta on huono nyhjäistä: ”Ex nihilo nihil fit”.
Mikä sitten on ollut keskustapuolueen agenda nykyhallituksessa? Jokin agendahan on täytynyt olla puolueen lähtiessä vihervasemmiston käsikassaraksi. Jotain oli varmasti lupeissa, maakuntamalliko? Perinteiset keskustan kannattajat ovat katsoneet otsa rypyssä kyntösakkia, jonka auran perässä myös keskustan johto roikkuu. Väitetään keskustan siirtyneen aimo harppauksen vasemmalle. Jostakinhan äänestäjiä pitää kalastaa, kun ääripäät nostavat kannatustaan.
Mutta ei keskusta nykyisellä ideologiallaan vetoa kehä kolmosen hipstereihin. Ideologia, jos sitä vielä on ollut, on unohdettu, eikä se puhuttele nykynuoria. Kyseessä on katoava ”luonnonvara”. Hipsterismiin ei kuulu keskustalaisuus, eikä maalaisliittolaisuus, mutta alkiolaisuudesta en nyt tiedä. Eikös Alkio ollut köyhien asialla?
Liekö tuo sote-uudistus sitä, mitä sillä markkinoidaan. Asiantuntijoiden mielestä kyseessä ei ole uudistus vaan vanhallistaminen. Lehmänkauppoja maakuntamallilla, josta tullaan kärsimään velkataakan lisäksi.