Lu­ki­jal­ta: Po­li­tii­kan po­la­ri­soi­tu­mi­nen

Monipuoluejärjestelmässä politiikan hoitaminen on jatkuvaa kompromissien tekoa. Ei se ole heikkoutta, niin kuin monet kuvittelevat. Se on hallitsemisen taitoa. Eihän maailma ole mustavalkoinen, eivätkä asiat joko tai, elämä on kirjavaa ja monivivahteista, Seppo Ervasti kirjoittaa.
Monipuoluejärjestelmässä politiikan hoitaminen on jatkuvaa kompromissien tekoa. Ei se ole heikkoutta, niin kuin monet kuvittelevat. Se on hallitsemisen taitoa. Eihän maailma ole mustavalkoinen, eivätkä asiat joko tai, elämä on kirjavaa ja monivivahteista, Seppo Ervasti kirjoittaa.
Kuva: Jani Väisänen

Keskustalla menee huonosti, perussuomalaisilla ja sosiaalidemokraateilla hyvin. Kokoomus, vihreät ja basemmistoliitto polkevat paikallaan.

Poliittinen kielenkäyttö kovenee. Nyt ei kiistellä asioista, vaan nyt lyödään naapuria kuin vierasta sikaa. Demokratian kehto USA näyttää karmeinta esimerkkiä. Istuva presidentti murjoo kaikki vastustajansa, kehuu estoitta itseään.

Ennen tuollaista pidettiin typeränä moukkamaisuutena. Jatkuva itsensä korostaminen naapurien kustannuksella kertoo heikosta itsetunnosta. Vain epävarmalla ja heikolla on jatkuva tarve kailottaa omaa erinomaisuuttaan. Itsetunnoltaan vahvalla on varaa antaa tunnustusta toisille.

Sosiaalidemokraatit saavat kunnian edustaa koko vasemmistoa vahvan pääministerinsä ansiosta. Tässä asetelmassa vasemmisto ja vihreät joutuvat esittämään apupuolueiden roolia.

Sen merkittävimpänä vastavoimana pidetään perussuomalaisia sen vuoksi, että he kaikessa edustavat täysin vastakkaisia näkemyksiä kuin niin kutsuttu vihervasemmisto. Kokoomus edustaa paljon tiitterämpää ja aktiivisempaa oppositiota kuin perussuomalaiset, tekee välikysymyksiä ja esittää vaihtoehtoja, eikä pelkästään hauku, niin kuin perussuomalaiset enimmäkseen tekevät.

Yhtä kaikki hallituksen lisääntyvä vastustus näyttää satavan perussuomalaisten laariin.

Keskustalla eivät ole heikot ministerit hallituksessa. Matti Vanhanen, Mika Lintilä ja Annika Saarikko ovat vakuuttavia esiintyjiä, mutta heidän vakuuttavuutensa ja ahkeruutensa tukee pääministeri Sanna Marinin hallitusta ja vahvistaa sosiaalidemokraatteja.

Vahvasti velkaa tekevä hallitus, joka syö jo tulevien sukupolvien eväitä, näyttää nakertavan eniten juuri keskustan luottamusta. Sitä söi erittäin vahvasti myös Tornion tytön, Katri Kulmunin, epävarma esiintyminen hallituksessa. Tämä naisrukka joutui aivan liian nopeasti ja aivan liian kovaan paikkaan.

Sympaattinen ja aito poliitikko joutui armottomaan pyöritykseen, ei siinä kestä monenkaan kantti.

Jos vanha vahva valtiopuolue, Kallion, Kekkosen ja Virolaisen kotipuolue vaipuu pienen apupuolueen asemaan, niin siitä kärsii koko suomalainen demokratia. Mitä vahvemmat ovat maltillista keskustaa edustavat puolueet, sitä vakaampaa on politiikka.

Keskusta, kokoomus ja SDP yhdessä ovat olleet koko sodanjälkeisen ajan Suomen politiikan tasapainottavia tekijöitä. Mikäli näiden puolueiden saumaton yhteistyö muuttuu ääripuolueiden karjunnaksi ja solvauksien vaihtamiseksi, se vain repii sitä, mitä suurella työllä on saatu rakennetuksi.

"Keskusta, kokoomus ja SDP yhdessä ovat olleet koko sodanjälkeisen ajan Suomen politiikan tasapainottavia tekijöitä. Mikäli näiden puolueiden saumaton yhteistyö muuttuu ääripuolueiden karjunnaksi ja solvauksien vaihtamiseksi, se vain repii sitä, mitä suurella työllä on saatu rakennetuksi."

Politiikka on yhteistyötä demokraattisessa yhteiskunnassa. Ei sitä haukkuen edistetä. Sen sijaan rakentava arvostelu ja kritiikki, joka kohdistuu vain ja ainoastaan asioihin, on aina paikallaan.

Edellinen Sipilän hallitus sai vahvan ryöpytyksen osakseen, ja erikoisesti juuri Sipilä itse murjottiin maan rakoon. Ja kuitenkin juuri tämä hallitus saattoi sekä valtakunnan talouselämän raiteilleen että valtion talouden tasapainoon.

Minkä vuoksi kuitenkin juuri tämän hallituksen pääpuolue kantoi siitä raskaimman vastuun, ja kärsi vaalitappion? Nyt tämä sama puolue on tukemassa lähes päinvastaista politiikkaa kuin Sipilän hallituksen politiikka. Tätä kutsutaan periaatteettomuudeksi.

Mutta mikä olisi ollut vaihtoehto? Mikäli keskusta ei olisi mennyt hallitukseen, kestävää hallitusta ei muunlaiselle pohjalle olisi saatu.

Monipuoluejärjestelmässä politiikan hoitaminen on jatkuvaa kompromissien tekoa. Ei se ole heikkoutta, niin kuin monet kuvittelevat. Se on hallitsemisen taitoa. Eihän maailma ole mustavalkoinen, eivätkä asiat joko tai, elämä on kirjavaa ja monivivahteista.

Seppo Ervasti