Pohjoisten maakuntien neuvottelukunnan suunnitelmissa on tuottaa julkiset palvelut kaikille asiakkaille ja kaikkialla Pohjois-Suomessa samoilla kriteereillä ja palveluperiaatteella. Asukkaat voisivat käyttää sen mukaan ”mitä tahansa maakuntien oman tuotannon palvelupistettä, sijaitsee se sitten omassa tai naapurimaakunnassa. Sosiaali- ja terveyspalvelujen suunnitellaan siirtyvän kunnilta maakunnille vuonna 2020, jolloin kansalainen voisi listautua valitsemaansa sote-keskukseen asiakkaaksi sekä valita hammashoitolan, jossa asioi”. Suunnitelma on kunnianhimoinen, mutta sen onnistuminen perustuslain ja tasa-arvon hengessä herättää meissä ruohonjuuritason kansalaisissa, sosiaali- ja terveysalan ammattilaisissa ja yhteiskuntatieteilijöissä suurta epäilystä ja ristiriitaa.
Harvaan asutulla maaseudulla esimerkiksi Taivalkoskella, on tällä hetkellä suhteellisen hyvin toimiva sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluja tuottava ”Sote-keskus”, jonka toiminta sellaisena tulee vahvistaa maakunnallisena sote-keskuksena. Se mistä täällä tulevaisuudessa toivotaan säästöjä, on erikoissairaanhoidon menot. Niihin maakunnalla on sitten mahdollisuus vaikuttaa. Kansalaisadressin avulla taivalkoskelaiset ovat jo pyrkineet osallistumaan oman sote-keskuksen palvelujen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Henkilökunnan mitoitukseen suhteessa hoidon laadunvarmistukseen on vielä syytä paneutua.
Jos vuonna 2020 valinnanvapauden myötä mahdollistetaan listautuminen mihin tahansa oman maakunnan tai naapurimaakunnan palvelupisteeseen, se vie pohjan nykyiseltä kunnan Sote-keskus suunnittelulta. Voi käydä niin, että Kuusamon länsirajalla asuvat haluavat listautua Taivalkoskelle tai Pudasjärven itärajalla olevat asukkaat samoin. He ovat kuulleet, että Taivalkoskella on hyvä lääkäritilanne ja Ouluun erikoissairaanhoitoon kriisitilanteessa on näin lyhyempi matka. Yönaikana kiireellistä lääkärin apua tarvitsevat taivalkoskelaiset menevät mieluummin Pudasjärven Sote-keskukseen apua saamaan, onhan se menomatkalla Oys:iin. Entä jos Taivalkoskelle ei jää henkilökunnan mitoutuksen mukaista tarvittavaa asiakasmäärää. Joudutaanko henkilökuntaa irtisanomaan? Tällöin esimerkiksi pitkäaikaispotilaiden kohdalla sote-palvelujen saatavuus omassa kunnassa heikkenee ja tällöin voidaan puhua perustuslain vastaisesta toiminnasta.
Näyttää siltä, että harvaan asutun pitkien matkojen pitäjän asukkaiden valinnanvapaudelle ei ole tarvetta. Paikallinen hallinto vaatii tulevaisuudessakin omassa sote-keskuksessa lääketieteellisen, hoitotyön- ja sosiaalityön johdon, joiden tehtävänä on toimia linkkinä erikoissairaanhoitoon. Erikoissairaanhoidon järjestelyistä maakunnassa päätettäessä on syytä tehdä syrjäisten kuntien työaloja koskevia pysyväispäätöksiä kuten esim. Pudasjärvellä toimivasta keinomunuaisyksiköstä, jossa hoidetaan Kuusamon, Taivalkosken ja Pudasjärven munuaispotilaita. Pitää olla edelleen mahdollista röntgenkuvien konsultointi digitekniikkaa avuksi käyttäen. Väestön ikääntyessä, muisti- ja liikuntaongelmien kasvaessa, myös geriatrin vastaanotot ja ohjaus sote-keskuksessa tulisi olla pysyvää. Palvelusetelit fysioterapiaan, kotipalveluun ja palveluasuntoihin mahdollistavat lähes ainoaa valintaa sote-keskuksen asiakkailta.
Matkailijat ovat tähänkin saakka saaneet äkillisissä sairaustapauksissa avun lähimmästä terveyskeskuksesta tai loukkaantunut on sairaankuljettajien avustamana siirretty suoraan erikoissairaanhoitoon Oys;iin. Matkailijan sairastuminen, loukkaantuminen ei aiheuttane ongelmaa, sillä hoitopaikan valinta riippuu vamman vaikeusasteesta ja avun saannin kiireellisyydestä.
Täällä Pohjois-Suomessa on harvaan asuttua maaseutua mutta myös kasvukeskuksia/ kaupunkeja, joiden Sote-keskus järjestelyt ovat varmasti monimuotoiset. Olen kuitenkin sitä mieltä, että täällä pohjoisessa on tarpeen suunnitella hyvissä ajoin oman alueensa hyvinvointipalvelut. Harvaan asutuilla alueilla on mielestäni tärkeää perustaa kiireesti oma ns. Sote-keskus ja mitoittaa sen palvelut alueensa asukkaitten ja heitä hoitavan henkilökunnan suhteessa. Mielestäni maakuntavaaleilla valitut edustajat pääsevät vaikuttamaan, kun he hyväksyvät maakunnallisen erikoissairaanhoidon ja sote-keskukset ja niiden toiminnan rahoituksineen. Jos muutosta tehdään syrjäseudulla hyvin toimivaan perusyksikköön, voi seurauksena olla perustuslain vastaisia päätöksiä ja asukkaiden tasa-arvon loukkausta.
