Kuusamo 150 -juhlavuoden teemalla Kuusamon Mieslaulajat puolisoineen tekivät kulttuuri- ja konserttimatkan Ruotsiin, Taalainmaalle, Kuusamon ystävyyskuntaan Avestaan.
Menomatkalla pysähdyimme Keminmaalla ja tutustuimme Paavo ja Vuokko Väyrysen omistamaan Pohjanrantaan, jossa toimii mm. Pohjantähti-opisto ja nuorisokoti ja jossa on monipuolista yritystoimintaa, kuten viininvalmistusta, kokoustiloja, suuri tanssilava, matkailijoiden majoitusta ja ravintolatoimintaa sekä paanukirkko, jonka hyvää akustiikkaa pääsimme kokeilemaan.
Yöpyminen oli matkan puolivälissä Skellefteåssa. Vanhassa puukaupunginosassa oli vieri vieressä erikokoisia hirsitupia. Ne olivat maaseudun ihmisten alun perin kirkkomatkoja varten rakentamia yösijoja. Kun kaupunkiin tultiin, niin saatettiin olla pitempäänkin. Kaikki olivat hyvässä kunnossa ja edelleen asuinkäytössä. Skellefteå-joen varsi oli rakennettu viihtyisäksi. Upea kirkko oli hienolla paikalla.
Matkamme päätepisteessä, ystävyyskunta Avestassa oli kokonainen päivä mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa.
Döda fallen on kuiville jäänyt vesiputous. Jääkauden loppuvaiheessa n. 7500 vuotta sitten Dalälven-joki muutti rajussa mullistuksessa kulkuaan ja vanha jokiuoma jäi tyhjilleen. Neljän kilometrin paksuisen jään aiheuttama maan painuminen on täällä ollut varsin mittavaa. Ja maa on yhä pikkuhiljaa nousemassa muutaman millin vuodessa.
Taalainmaan tunnus on punaisen ja vihreänkirjavaksi maalattu puuhevonen, dalahäst. Avestassa Åsbon kaupunginosassa erään huoltoaseman naapurina seisova hevonen on 13 metrin korkuinen ja vaatimattomasti maailman suurin.
Avesta on syntynyt ja kasvanut Dalälven-joen varteen rakennetun teollisuusyhdyskunnan mukana. Fortumin voimalaitos jauhaa sähköä Avestankoskessa. Punamullalla maalattu laaja viehättävä puukaupunginosa, ”vanhakaupunki” sekä kirkko olivat teollisuuslaitosten välittömässä läheisyydessä.
Mielenkiintoinen vierailukohteemme oli visenttipuisto. Visentti on vanhan mantereen vastine amerikkalaiselle biisonille. Se on Euroopan suurin maanisäkäs ja uros voi painaa jopa 800 kg. Visentti on ollut sukupuuttoon kuolemassa oleva laji, mutta se on pelastettu eläintarhoista saaduilla eläimillä, joita on palautettu luontoon. Ne ovat uljaan näköisiä ja rauhallisen oloisia eläimiä, mutta tarvittaessa temperamenttisia ja suuresta koostaan huolimatta nopealiikkeisiä ja ne voivat juosta hevosta nopeammin eikä parimetrinen aitakaan niitä pidättele.
Nyt näytti visenteillä olevan talvikarvan vaihto, kun ne hankailivat kutisevaa nahkaansa kiviin ja puunrunkoihin. Puiston ravintolassa meille tarjotiin visenttimureketta. Isännät ilmoittivat teurastaneensa meitä varten kaksi visenttiä. Taisi jäädä vähän tähteeksikin.
Visenttipuistosta on siirretty eläimiä mm. Romaniaan ja myös tänne meille, Avestan ystävyyskuntaan Kuusamoon. Tänne siirrettiin syyskuussa 2017 neljä visenttiä, yksi uros ja kolme naarasta, jotka nyt laiduntavat kuoromme puheenjohtajan Heino Ervastin mailla Muojärven rannalla Kylmäläntien varrella. On mielenkiintoista seurata, tulevatko ympärivuotisesti ulkona viihtyvät eläimet saamaan jälkikasvua. Kesäkuun puolivälistä alkaen nämä uudet kuusamolaiset ”maahanmuuttajat” ovat yleisön nähtävillä.
Visenttipuistosta palasimme vielä teollisuusmiljööseen, jossa kohteenamme oli taidekeskus Verken, vanhaan terästehtaaseen rakennettu vaikuttava museo. Voi hyvin kuvitella miten yli tuhatasteinen punahehkuinen masuuni valuttaa sulaa rautaa sisuksistaan. Vastakohdan antoivat herkät ja taidokkaasti valaistut lasiveistokset.
Konsertti paikallisen sekakuoron kanssa onnistui hyvin. Paikalla oli myös suomalaiset sukujuuret omaavia kuulijoita. Yhteisesityksenä oli ruotsalainen kansanlaulu ”On kotiseutu mulla tuolla Peräpohjolassa…” Me lauloimme sen suomeksi ja isäntäkuoro ruotsiksi. Yhteinen iltapala maistui hyvätunnelmaisen tilaisuuden päätteeksi.
Vierailun lähtöpäivänä esiinnyimme hulppeassa vapaa-ajan puistossa sijaitsevan taideteoksen paljastustilaisuudessa. Puistossa oli mm. neljänneshehtaarin kokoinen betonista rakennettu skeittirata ja radio-ohjattavien pienoisformuloiden kilparata.
Paluumatkalla pysähdyimme pariksi tunniksi Uppsalaan, jossa tutustuimme Ruotsin kirkon kansallispyhäkköön, goottilaiseen Uppsalan tuomiokirkkoon. Se on Pohjoismaiden suurin kirkko, sen pituus on sama kuin sen korkeus eli 118,7 metriä. Se on valmistunut vuonna 1435.
Oikaisimme Tukholmasta yölaivalla Turkuun, josta vielä bussimatka koti-Kuusamoon onnistuneen retken päätteeksi. Olimme vakuuttuneita siitä että ystävyyskuntatoimintaa kannattaa vaalia. Käydään vaikka toisissamme kyselemässä mitä visenteille kuuluu.
Kiitokset kuoron puheenjohtajalle Heino Ervastille, oppaallemme Timo Majavalle, autonkuljettajalle, ykköstenori Aimo Ollilalle ja kuoronjohtaja Alla Kourulle, joka syksystä saakka harjoitti kuoroa tähän toimintavuoden päätapahtumaan.