Lu­ki­jal­ta: Tal­vi­so­dan päät­ty­mi­sen muis­to­juh­la Tai­val­kos­kel­la

Kirkkoherra Maaria Perälä lähettää kunniavartion ja seppeleet sankarihaudoille. Lapsikuoro esiintyi juhlassa. Juhlapuheen piti sota-ajan asiantuntija Tuomo Horsma.
Kirkkoherra Maaria Perälä lähettää kunniavartion ja seppeleet sankarihaudoille.
Kirkkoherra Maaria Perälä lähettää kunniavartion ja seppeleet sankarihaudoille.

Talvisodassa kaatui noin 25 000 suomalaissotilasta, heistä 42 oli taivalkoskelaisia. Suurin menetys oli Enzio Vaalamon joukkueen 18 sotilaan kaatuminen Kuhmon Saunavaarassa 4.2.1940, samana päivänä kaatui myös Patrosen joukkueesta yksi taivalkoskelainen sotilas.

Taivalkosken kirkon messussa kirkkoherra Maaria Perälä puhui siitä kuinka talvisodan aikana tehtiin parannusta ja rukoiltiin sekä rintamalla että kodeissa. Kotirintamalla leivottiin leipää ja kudottiin sotilaille villavaatteita. Sota yhdisti kahtia jakaantuneen kansan taistelemaan ylivoimaista vihollista vastaan. Silloin turvauduttiin Jumalaan. Kansalaiset noudattivat ohjeita. Kaatunut toveri oli noudettava heti kun se oli mahdollista. Eri asentoihin jäätyneet ruumiit sulatettiin, oiottiin ja aseteltiin arkkuun kaatuneiden evakuointikeskuksissa, joista yksi sijaitsi Taivalkoskella. Sieltä kaatuneet toimitettiin kotipitäjiinsä haudattavaksi sankarihautausmaihin. –Nyt kansa on useampaankin osaan jakautunut. Kieli on rumentunut, itsekkyys lisääntynyt. Talvisodan päättymisen muistojuhlan tienoilla olemme peläten kuunnelleet uutisia koronaviruksen tulosta Kiinasta. Tuleeko se meille, onko tämä totta, ihmettelemme. Terveydenhoitohenkilökunta toimii äärirajoilla etsiessään tartuntaketjuja. Nyt varjellaan ikäihmisiä ja sairaita ettei virus tarttuisi heihin. Luonto on yllättänyt meidät. Olemme kehittyneestä teknologiasta huolimatta alttiita monille yllättäville asioille. Tämä voi myös lähentää meitä auttamaan toisiamme, Maaria Perälä toivoo.

Seurakuntatalon juhlassa seurakunnan tyttökuoro ja kanttori Sauli Vaitiniemi esittivät Veteraanin iltahuudon. Kirkkokuoro ja kanttori esittivät Vilho Siukosen säveltämän Kaanaanmaa –laulun, joka esitettiin ensimmäisen kerran 31.3.1940, kun Kuhmon taistelun sankarivainajat siunattiin Taivalkosken kirkossa.

Raimo Aro lausui Yrjö Jylhän runoja. Jylhä oli sodassa komppanianpäällikkönä. Runo Ilot ja surut on huumorin sävyttämä runo, joka kertoo suomalaissotilaista. Runossa Niin vaikeaa Jylhä kuvaa komppanianpäällikön tunteita kuinka vaikeaa oli lähettää sotilaita taisteluihin. Runo Kolme sanaa kertoo siitä miten rintamaolosuhteisiin ja lopulta sotainvalidina elämiseen tottuu.

Juhlapuhuja Tuomo Horsman puhe sisälsi tietoa eri arkistoista sekä hänen 1980–90-luvuilla tekemistään veteraanihaastatteluista.

– Metsäkyläläinen Akseli Väyrynen haavoittui Uuraansaaressa. Räjähtävä luoti osui Akselin oikeaan käsivarteen partiovuorossa. Hän kertoi menneensä suksien päälle selälleen ja potkineensa itseään eteenpäin kunnes Jakkilan Yrjö ja haukiputaalainen Paaso vetivät hänet suojaan. Rauhan tultua Akseli oli sotasairaalassa. Käsi amputoitiin. Yksikätisenä hän raivasi itselleen tilan ja oli metsätöissä. Itsekin sain olla uitossa, jossa Akseli oli kymppinä, Tuomo Horsma muistelee.

– Taivalkoskelta lähdettiin ylimääräisiin kertausharjoituksiin Ouluun lokakuun 1939 puolivälissä. Talvisodan sytyttyä sieltä siirryttiin Kuhmoon, jossa käytiin taisteluja Sivakan tienhaaran maastossa 8.12.1939. Silloin kaatuivat ensimmäiset talvisodan uhrit Taivalkoskelta, Artturi Huovinen ja Antti Seiteri. Ilmavalvonta alkoi toimia Taivalkoskella 9.12. sekä Taivalvaaralla että Tyrämäellä. Ilmavalvonnassa oli kaksi henkilöä kerrallaan. Ilmavalvontakeskuksen pöytäkirjoista nähdään että vielä 11.3.1940 kirkonkylän alueelle pudotettiin 27 pommia, joista ei kuitenkaan tullut tuhoja. Joulukuussa 1939 kirkkovaltuusto oli päättänyt että kaatuneet haudataan kirkon läheisyyteen ja perustettiin sankarihautausmaa, Tuomo Horsma kertoo sodanaikaisten asiakirjojen tietoja. Taivalkosken muistojuhlassa oli paikalla talvisodan sotaorpoja.

Aini Vääräniemi