Kuusamon Näyttämön puheenjohtaja Harri Laurila kirjoitti ma 11.5.2020 Lukijalta-osastossa artikkelin ”Kulttuuritoimijat ja esiintyvät taiteilijat koronakarikossa”. Siinä hän käsitteli Kuusamon näyttämön – katsoisin yleensä puheilmaisua – koskevaa alirvostusta kaupungin päättäjien taholta.
Kohdeavustukset ovat surkean pienet verrattuna siihen, mitä kohdennetaan liikuntaa koskeviin tarpeisiin, tilojen ylläpitämiseen, rakentamiseen...
Kuusamossa on muitakin kuin hiihtäjiä, laskettelijoita, mökkeilijäturisteja, yleensä liikuntaa harrastavia.
On mm. teatteria harrastavia, niin tekijöitä kuin kokijoita.
Kuusamossa on urheiluhalli tiloineen, uimahalleineen, urheilukenttä, keilahalli, golfkenttäkin ja -tietysti Ruka-ruka-ruka hyppyreineen, gondoleineen... Hyvä niin. Turistibisness.
Henkisen kulttuurin tilat ovat edustavassa Kuusamotalossa: On nim.om. musiikin tuotoksille akustiikaltaan sopiva juhlasali ja suuriin juhliin, tilaisuuksiin. On musiikkiopisto, on Kaamos-galleria taide- ym.näyttelyihin.
Kun Kuusamotalo rakennettiin viime vuosituhannella, suunnitelmiin sisältyi myös teatteritila! Mutta se ei täyttänyt Näyttämön tarpeita. Niin se jäi toteuttamatta ja puhe oli palata asiaan myöhemmin.
Mutta se on jäänyt, unohtunutko kokonaan?
Kuusamon kaupungilta puuttuu kaupunginteatteri. Liikunnallisia projekteja on kyllä toteutettu.
Hieman historian esirippua raottaen muistan Kuusamoon saavuttuani 1960-luvun alussa, että näyttämön johtaja-ohjaajana oli ammattiteatterissakin toiminut Kalle Karvonen. Etukäteishuhujen mukaan paikkakunnalle oli saapumassa teatteriaharrastava rouva, ja niin pyydettiin mukaan näyttämötoimintaan.
Rovaniemeltä muutti kotipitäjäänsä hammaslääkäri Kalervo Ervasti, jonka vaimo niinikään oli teatteri-ihminen Maija-Leena Ervasti. Minäkin tulin Kuusamoon mieheni saatua täältä viran, koulutyöhön opettajan virkaan.
Kuusamon Näyttämöllä oli oma tilansa niin kauan kuin Valistustalo oli pystyssä. Kalle Karvonen toimi ohjaajana, Maija-Leena Ervasti veti ns. huoneteatteria aluksi, sittemmin näyttämön ohjaajana.
Esiintyi niin uskonnollista kuin puoluepoliittista kädenvääntöä.
Mutta Kuusamon Näyttämö eli, elää ongelmista huolimatta. Täällä on tilaus joka tapauksessa näyttämötoiminnalle. On innokasta, taitavaa harrastaja-ainesta – sanoisinko useita ”puoliammattilaisia”. Ja mieluusti käydään katsomassa näytöksiä.
Työtä tehdään ”suurella sydämellä” lainatakseni pj. Harri Laurilan artikkelin ilmaisua. Paikallaan olisi palkata näyttämölle vakituinen ohjaaja.
Mutta Kuusamon näyttämö on kuin kiertolaisen asemassa saamatta tarkoituksenmukaista vakituista sijaa niin sisällä kuin ulkona.
Maija-Leena Ervasti lohkaisi asiasta kerran keskusteltaessa, että kai hän horsmaa kasvaa, ennen kuin Kuusamo teatteritalon saa. No, se on toteutunut.
Harri Laurilan artikkelin luettuani, aikani Näyttämön toiminnassa mukana olleena, ikäihmisenä sanon vain: Eikö ole jo aika rakentaa kaupunginteatterin lisärakennus Kuusamotaloon Näyttämön tarpeiden tuntijain evästämänä?
Ja: Onhan Kuusamo Koillismaan keskus.
senioriopettaja, toiminut mm.harrastajanäyttelijänä ja -ohjaajana
