Valokuitu: Sö­der­lun­dien perhe sai va­lo­kui­dun 19 vuoden odo­tuk­sen jälkeen

Toimittajalta: Toi­mit­ta­jal­ta: In­huil­laan­kos nyt oikein ura­kal­la vai syö­dään­kös samalta lau­ta­sel­ta?

Mainos: Tutustu Koillissanomat Digiin eurolla kuukausi - tilaa tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Lu­ki­jal­ta: Uu­siu­tu­van luon­non­va­ran hyö­dyn­ty­mi­ses­sä on menty Tai­val­kos­kel­la hyvään suun­taan – puun­ja­los­tus on tuonut työtä

Taivalkosken elinvoima on aina perustunut luontoon ja luonnonvaroihin, uusiutuviin ja uusiutumattomiin. Näkyvimmin uusiutumattomia luonnon varoja on edustanut kaivostoiminta Mustavaarassa Posion ja Taivalkosken rajalla.

Tämän kaivoksen työllisyysvaikutus oli suuri ja seurauksiltaan vireyttävä koko kunnan ihmisten elintason nousuun. Toisaalta kaivoksen syntyminen ja toiminta oli jatkumoa isoille työllistäville savotoille, joita oli pitäjän eri kulmilla ollut vuosikymmeniä.

Savotat sitoivat suuret määrät työvoimaa uusiutuvan luonnonvaran hyödyntämiseen. Taivalkosken rakennemuutos isosta yhden yrityksen tai elinkeinon työllistäjästä siirtyi myöhemmäksi kuin Pohjois-Suomessa yleensä.

Kehitys puunkorjuussa vähensi voimakkaasti ihmiskäsien tarvetta savotoilla koneellistumisen myötä. Valitettava kaivostoiminnan päättyminen vapautti puolestaan ison määrän työvoimaa kaivokselta.

Tosin tämä työvoima koulutettiin uudelleen ja Rautaruukki Oy perusti Taivalkoskelle konepajan, jossa aloitettiin valmistamaan junanvaunuja silloiseen Neuvostoliittoon.

Lue digiä _3 kk vain 1 kk hinnalla_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.