Lukio oli elämäni parasta aikaa, tapaan usein sanoa.
Sopii kysyä itseltään, miksi näin on, vai onko aika vain kullannut muistot?
Ainakin lukioaika oli vielä huoletonta ja täynnä hupia. Hauskaa pidettiin välillä enemmän kuin laki salli, mutta vastuuta ei tarvinnut ottaa mistään.
Lukioajan viikonloppuina meillä oli aina bileet. Alussa bailattiin jonkun tyhjässä kotitalossa ja lukion loppuaikana pääsi jo ihmeelliseen baarielämään. Siinä tutustui uusiin ihmisiin, poikiin ja tietenkin tyttöihin. Lukioajalta ovat jääneet elämään monet parhaat ystävyyssuhteet.
Koulunkäyntikin luisti lukioaikana. Peruskoulua laajempi valinnanvapaus mahdollisti satsaamisen niihin aineisiin, jotka kiinnostivat. Fysiikan ja kemian sysäsin syrjään heti ainoan pakollisen kurssin jälkeen ja matematiikan luistelin läpi lyhyenä, tosin hyvin arvosanoin.
Kurssitarjottimelle otin historiaa, filosofiaa, yhteiskuntaoppia, englantia ja ruotsia. Lukioaikana versoi yhteiskunnallisen kiinnostuksen siemen.
Muistanpa käyneeni mediakurssinkin. Tämä mediamaisema oli noihin aikoihin vielä varsin erilainen. Emme roikkuneet somessa, koska ei somea ollut vielä olemassakaan. Ylioppilaskirjoituksiin meitä kehotettiin valmistautumaan lukemalla painettuja sanomalehtiä. Se vinkki pätee muuten edelleen.
Kirjoitin valkolakin eximian paperein ja muistaakseni keskiarvolla 8,8.
Lukion jälkeen joutui sitten päättämään, miksi alkaa isona. Piti muuttaa omilleen ja ottaa ikävä vastuu omasta tulevaisuudesta.
Jos olisin päntännyt vähän ahkerammin pääsykokeisiin, saattaisin nyt hyöriä Turussa pukumies-juristina massia käärien. Sen sijaan valmistaudun saappaat jalassa parhaisiin pilkki- ja hiihtokeleihin Kuusamossa. Onneksi ei mennyt kuten lukiossa suunnittelin.
Lukiolaiset kakkos- ja kolmosluokilla elävät nyt nuoruutensa ikimuistoisimpia aikoja. Abit viettävät tänään penkkareita, jäävät lukulomalle ja huomenna kakkoset tanssivat itsensä koulun wanhimmiksi.
Muistan molemmat juhlat hyvin erityisesti siksi, että ne sijoittuvat juuri syntymäpäiväni aikaan. Täytin 18 vuotta juuri wanhojen päivästä seuraavana päivänä, joten pääsin vielä sinä yönä baariin. Se oli huikeaa aikaa.
Siitä on tänään tasan kymmenen vuotta.
Aleksanteri Pikkarainen