Alakerta | Juhani Eskola / juhani.eskola@koillissanomat.fi
Suomi on iso maa.
Kun täällä pohjoisessa painitaan vielä paksun lumipeiton kanssa, niin etelän ihmiset viilettävät kaduilla t-paidoissa.
On tietenkin hienoa, että maassamme on näin voimakkaita olosuhdevaihteluita, mutta minun puolesta lumipeite saisi jo väistyä.
Maa on ollut Koillismaalla valkoisena lokakuusta lähtien, joten vihreydelle olisi jo tilausta.
Viimeviikkoina on ollut vaikea saada tuttavia uskomaan, että Koillismaalla on vielä reilusti lunta ja ihmiset pilkkivät innokkaasti.
Etelän asukille tuollaiset väitökset tuntuvat kaukaisilta, sillä kaikkialla eivät ole vesistöt jäätyneet lainkaan tämän talven aikana.
Lumen ja kylmän ystäville mennyt talvi on ollut jälleen ratkiriemukas, mutta meille muille ei niin mieleinen ajanjakso.
Toki lumesta on paljon iloa myös omaan elämään, mutta seitsemän kuukautta kestävä vuodenaika on minulle liikaa.
Suomi on suuri maa. Harva osaa ajatella asiaa siten, että asumme Euroopan kuudenneksi suurimmassa maassa. Ei asukasluvultaan vaan pinta-alaltaan.
Kun maa on vielä muotoutunut aikojen saatossa pitkäksi, säätilat vaihtelevat maan rajojen sisäpuolella hurjasti. Pohjoisessa voidaan samaan aikaan pilkkiä, kun etelässä ihmiset ryntäävät rannalle ottamaan aurinkoa ja pulikoimaan veteen.
Toisinaan ihmiset elämään enemmän allakan mukaan kuin katselemaan ympärilleen. Kollegan sanoissa on vinha perä, että joskus näkee rullasuksihiihtäjiä maantiellä, vaikka lunta riittäisi vielä ihan normaaliinkin hiihtämiseen.
Matkailualan ihmiset ovat luonnollisesti tyytyväisiä lumen paljouteen. Se on luonnollista, sillä maine lumivarmasta paikasta takaa asiakkaita myös jatkossa.
Lumi on monelle koillismaalaiselle elinkeinon elinehto. Itselle lumi elementtinä ei ole kuitenkaan kovinkaan mieluisa.
Mutta olen varmasti sitä perisuomalaista ihmissorttia, että siinä vaiheessa kun lunta ei olisikaan, alkaisin kaipaamaan sitä. Ja nyt kun sitä on yli omiksi tarpeiksi, siitä ei osaa nauttia. Siitäkin huolimatta, minun puolesta lumet saisivat sulaa pikavauhtia pois.
Juhani Eskola