Kuusamolainen kokoomusveteraani Tauno Kärnä uhkasi värikäspuheisena miehenä katkaista lipputangon pihaltaan, jos Sauli Niinistöä ei valita presidentiksi.
Tauno sai pitää lipputankonsa, vitsailtiin Niinistön vaalivalvojaisissa Kuusamossa. Tunnelma Kitkantien vaalituvalla kohosi korkealle sunnuntaina, sillä Niinistö sai Koillismaalla äänivyöryn. Edes keskustan Esko Aho vuoden 2000 vaaleissa ei saanut yhtä suurta ääniosuutta kuin Niinistö nyt.
Vaikka Niinistö sai todella vahvan kannatuksen Koillismaalla, on kuvassa yksi paha särö: äänestysprosentti. Se jäi luokattoman alhaiseksi. Yhdessäkään Koillismaan kunnassa äänestysaktiivisuus ei jaksanut kivuta yli 60 prosentin, kun kuusi vuotta aiemmin päästiin yli 70 prosentin.
Pohjanoteeraus koettiin Posiolla, jossa äänestysprosentti romahti 73:sta 54,4:ään. Pudotusta oli 18,6 prosenttiyksikköä. Suurin osa posiolaisista antoi äänensä ennakkoon (1 422 henkeä). Vaalipäivänä uurnilla kävi ainoastaan 370 äänioikeutettua.
Ne äänet tulivat vaalivirkailijoilla äkkiä lasketuksi.
Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys. Siksi Niinistön on otettava syrjäseuduilta kaikunut äänettömyys äärimmäisen vakavasti.
Äänestysprosentin laskussa ei auta mennä pakkasten taakse. Jos vaali olisi kiinnostanut, paikalle olisi värjötelty vaikka hevosreen kyydissä. Eikä selitykseksi kelpaa se, että vastakkain oli kaksi etelän miestä, jotka eivät näillä seuduin kiinnostaneet. Eteläsuomalaisia ehdokkaat olivat myös viimeksi, kun vastakkain olivat Niinistö ja Tarja Halonen.
Vaalien tulos näytti gallupeiden valossa suhteellisen selvältä jo etukäteen. Tämä voi käydä osaselityksenä äänestyslaiskuudelle, mutta kokonaan sen taakse ei auta piiloutua.
Vastaus on muualla.
Tasavallan presidentin soisi eläytyvän vaikkapa posiolaisten arkeen. Kunnan talous häilyy veitsenterällä, ja kuntauudistus on Posiolla kirosana, jolta ei odoteta mitään hyvää. Ihmiset pelkäävät palvelujen karkaavan entistä kauemmaksi.
Valtiovallan taholta ei posiolaisten korviin ole tullut hyviä uutisia viime vuosina. Vaikka työpaikkojen alueellistamisesta vouhkattiin vuosia, on tulos jäänyt pyöreäksi nollaksi. Valtion ja kuntien työpaikkojen määrä on päinvastoin romahtanut parissa vuosikymmenessä.
Mitä presidentti voi näille asioille tehdä? Joku voisi sanoa, että ei mitään, sillä asiat kuuluvat hallituksen toimivaltaan.
Kyllä voi – jos ei muuta, niin kuunnella. Niinistö lupaili kampanjansa aikana työryhmää syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Toivottavasti ryhmä ottaa kantaa myös syrjäseutujen syrjäytymiseen.
Petri Karjalainen