Alakerta |
Tänään vietetään maailman ympäristöpäivää. Kuten useimmat teemapäivät, pyrkii myös YK:n ympäristöohjelman organisoima ympäristöpäivä kannustamaan itse kutakin pieniin tekoihin jonkin hyvän asian tähden, ympäristöpäivänä luonnollisesti ympäristön puolesta.
Tänä vuonna ympäristöpäivä keskittyy arjen vihertämiseen. Teemapäivän verkkosivuilla listataan kymmenen eri kokonaisuutta, joiden puitteissa tehtävät valinnat ovat ympäristön kannalta erityisen merkityksellisiä.
Niihin kuuluvat muun muassa liikenne, energia ja turismi, kaikki Koillismaallakin puhuttavia aiheita.
Ympäristöpäivä on toki lähtökohtaisesti hyvä juttu. Totta kai on tärkeää, että ihmisten huomio edes aika ajoin tieten tahtoen suunnataan ympäristökysymyksiin. Pitkässä juoksussa tärkeintä lienee kuitenkin se, mitä teemapäivien väliin jäävänä aikana tapahtuu.
Kun WWF:n ideoima Earth Hour, valot tunniksi sammuttamaan kehottava tempaus, rantautui Suomeen keväällä 2008, asuin Tampereella. Innostuin tapahtumasta toden teolla ja kyyhötin tunnin pilkkopimeässä yksiössäni hyvillä mielin. Kyllä nyt maailma pelastuu, ajattelin.
Tampereella ja sittemmin asuessani Oulussa koin olevani eräänlainen järkivihreä. Sopivassa suhteessa idealisti ja realisti. Cocktail maaseutua ja kaupunkia, tyttö joka ajaa sujuvasti paitsi traktorilla myös paikallisbussilla. Lillukanvarsien sijaan uskoin kiinnittäväni huomioni asioihin, joilla todella on ympäristön kannalta merkitystä.
Höpö höpö.
Olen asunut Kuusamossa vasta pari kuukautta, mutta jo nyt huomaan olevani täkäläisiin verrattuna varsinainen sisäkissa. Oma järkivihreyteni tuntuu äkkiä cityhuuhaalta.
Järvet, metsät ja muu luonto ovat kuusamolaisille kuin kodin jatke. Jopa minuuden jatke. Luonto ei ole jotakin suojelemisen arvoista jossakin kaukana, omassa luonto-nimisessä maailmankolkassaan. Täällä luontoa kunnioitetaan luonnollisesti, sen itsensä tähden ja sen omilla ehdoilla.
Monet ympäristökysymykset vaativat takuulla erityishuomiota myös Koillismaalla. Esimerkiksi jalalla olevan kaivosteollisuuden on edettävä ympäristö edellä, ei toisin päin. Hyvää huolta tulee pitää myös laajentuvan Ruka-keskuksen vesi- ja jäteasioista, eikä yksityisautoilun vähentäminen ole täälläkään mahdotonta.
Yhtä kaikki, uskallan väittää, että paljon tehdään oikein jo nyt. Mikä parasta, ainakin asenne tuntuu olevan kohdallaan. Siitä on hyvä edetä tositoimiin, jalostaa kunnioitus luontoa kohtaan käytännön teoiksi.
Suvi Peltola