Alakerta |Mikko Häme / mikko.hame@koillissanomat.fi
Kuusamon Rukalla järjestettiin pohjoismaisten hiihtolajien maailmancupin avaus ensimmäisen kerran vuonna 2002. Ei uskoisi, että siitä on jo niin paljon aikaa. Nyt ovat siis vuorossa yhdennettoista kisat.
Kun ei mukaan lueta kisojen urheilusuorituksia, niin yksi asia, joka on puhuttanut aina kisojen alla ja vielä niiden aikaankin, on säätila. Monena vuonna on taisteltu lumen ja/tai tuulen kanssa.
Jos ei olisi nykytekniikkaa ja edellisenä talvena tehtyä lunta tai lumitykkejä, olisivat kisat lumen osalta tainneet joinakin vuosina jäädä pitämättä. Kisat on järjestetty aina marraskuun lopussa. Vuosikymmeniä sitten tähän aikaan täällä oli aina lunta ja pakkaskelejä, mutta ei välttämättä enää nykyisin. Syksyt ovat näilläkin leveysasteilla pidentyneet – sitä ei kai käy kiistäminen ja ilmasto lämpenee.
No nyt on kyllä luvassa kisojen ajaksi onneksi kunnon pakkassäitä. Mutta miten käy mäkihypyn ja tuulen kanssa? Ennusteiden mukaan lauantaina saattaa tuulla aika kovasti. FIS:n mäkipomon Walter Hoferin panta saattaa jälleen kiristyä päässä aika tavalla, kun hän antaa merkkejä, saako mäestä hypätä vai ei.
Mutta palataanpa vielä ensimmäiseen maailmancupin avaukseen vuonna 2002. Silloin oli marraskuun lopussa kova pakkanen. Heräsin lauantaiaamuna joskus kahdeksan maissa kotona Kuusamon keskustassa. Pakkasmittari näytti muistaakseni jotain -33 tai -34 lukemia. Se siitä, ajattelin. Kisoja ei ainakaan tänään voida viedä läpi.
Rupesin nukkumaan uudelleen. Vähän ajan päästä soi puhelin. Siellä oli silloinen työkaverini Ensio Karjalainen. Hän sanoi, että äkkiä Rukalle, kisat käydään normaalin aikataulun mukaan. Hänen velipoikansa Sauli, joka oli Rukalla latuvastaavana, oli soittanut, ettei siellä ole pakkasta kahtakymmentäkään astetta ja siis hiihdetään.
Ei muuta kuin autoon ja nokka kohti Rukaa. Sään ja lämpötilan muutoksen aisti ja näki kun saapui lähelle kisapaikkaa. Yhtä äkkiä auton ikkunalasit menivät aivan huuruun ja pakkaslukemat vähenivät kerralla ainakin viisi astetta.
Toivottavasti tänä vuonna kaikki kilpailut voitaisiin järjestetää aikataulun mukaan. Muuta ei voi toivoa.
Mikko Häme