Edellisessä kolumnissa käsiteltiin Suomen maajoukkueen kohtaloita vuosien varrella, mutta kun maajoukkuetauko sattui jälleen sopivasti ajankohdaltaan, niin tällä kertaa kirjoitan hivenen yleisemmästä tilanteesta. Seurajoukkuekauden tarinat jäävät odottamaan ensi kertaa varten.
Maajoukkuetaukoihin suhtautuminen on vaihtelevaa kannattajien keskuudessa. Osa pitää niitä turhina häiriöinä seurajoukkuekauden keskellä, mutta henkilökohtaisesti olen erittäin suuri maajoukkuejalkapallon ystävä. Jalkapallon mm-kisoja hienompaa tapahtumaa ei olekaan. Tällä hetkellä Euroopan jalkapallokartta tuntuu olevan pienoisessa myllerryksessä, eli täysin päinvastoin seurajoukkuepuolella, jossa suurten suhteellinen vahvuus tuntuu vain korostuvan.
Juuri päättyneiden em-kisojen voittajaksi selvisi hivenen yllättäen Portugali, mutta todelliset pakan sekoittajat olivat piskuiset Wales ja Islanti. Kaikilla kolmella maalla on myös erinomaiset mahdollisuudet ottaa yksi Euroopan paikoista mm-kisoihin Venäjälle vuonna 2018. Varsinkin kun Walesin arpaonni oli erinomainen. Balen vapaapotkuja saaneen ihastella myös kesällä 2018. Islannin lohko on sen sijaan kimurantimpi, kun mukana on potentiaalisista kisamaista myös vahva kolmikko Kroatia, Ukraina sekä Turkki. Joista varsinkin ensin mainittu on potentiaalinen menestyjä myös Venäjällä. Suomen ja Kosovon osa lohkossa on tapella tähteistä ja rakentaa tulevaisuutta varten.
Nousukkaista eniten on viime vuosina odotettu Belgialta, jonka jalkapallo on tuntunut olevan rakettimaisessa nousussa viimeisen viiden vuoden aikana. Maa tuottaa jatkuvasti maailmantähtiä. Nelikko Courtois, Kompany, de Bruyne ja Eden Hazard, muutamia mainitakseni, onkin paperilla vakuuttava, mutta jotakin ryhmästä tuntuisi puuttuvan. Kutsuttakoon sitä luonteeksi, parissa viimeisessä arvoturnauksessa Balgia on kaikesta lahjakkuudestaan huolimatta pelannut virkamiesjalkapalloa. Eurooppalaisen jalkapalloilun uusjaon merkittävin häviäjä tulee Belgian naapurista. Hollanti on hämmästyttävällä tavalla pudonnut parissa vuodessa arvokisasemifinalistista Euroopan keskitason maaksi. Sneijderin ja kumppaneiden sukupolven jättämää aukkoa ei ole pystytty täyttämään.
Toki eurooppalaisen jalkapallon suurimmat Italia, Espanja, Saksa ja Ranska ovat edelleen maanosan vahvimmat ehdokkaat maailmanmestariksi. Neljästä raskassarjalaisesta Saksalla ja Ranskalla on suhteellisen helppo työ suoriutua karsinnoista kisoihin. Espanjan ja Italian arpaonni sen sijaan oli heikompi, maat arvottiin samaan lohkoon, josta on vain yksi suora jatkaja. Lohkon toinen menee jatkokarsintaan. Kaikki neljä tullaan kuitenkin näkemään myös Venäjällä.
On kuitenkin yksi joukkue, jonka asema ei tunnu muuttuvan. Englannin maajoukkue on tasaisesti riippumatta jalkapalloilun trendeistä noin Euroopan 15. paras jalkapallomaajoukkue. Sijoitus saattaa elää sijan tai kaksi, mutta yleiskuvaan sillä ei ole merkitystä.
Muuten jalkapalon ystäville on luvassa todellinen herkkupala kun Etelä-Amerikassa jättiläiset Brasilia ja Argentiina koittelevat voimiaan torstaina.